Kirkon diakoniatyössä näkyy ihmisten huoli tulevaisuudesta ja omasta taloudellisesta selviytymisestään. Diakoniatyöntekijä Riitta Laatikainen kannustaa hakemaan apua ajoissa. ”Huolien kanssa ei kannata jäädä yksin. Seurakunnan taloudellinen tuki on pienimuotoista ja harkinnanvaraista, mutta yhdessä voimme etsiä erilaisia keinoja selviytyä arjessa”, hän muistuttaa.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Reijo Haukia
Avun hakemista ei tarvitse turhaan hävetä. Diakoniatyöntekijöiden hän toivoo olevan helposti lähestyttäviä ja seurakunnan matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla. Toiseksi hän nostaa esille toivon merkityksen arjen keskellä.
Hallituksen leikkaukset näkyvät erityisesti pienituloisten kajaanilaisten arjessa syksyn aikana. Työttömyysturvan lapsikorotukset poistuvat ja asumistukea leikataan.
– Tulee monenlaisia kuluja, jotka haastavat lapsiperheet ja opiskelijat. Esimerkiksi lasten harrastusmaksujen suuruus voi yllättää monen vähävaraisen. Ei kannata kuitenkaan jäädä yksin, vaan huolehtia ne tuet, jotka kuuluvat saada, Riitta Laatikainen huomauttaa.
Diakoniatyössä ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti ja keskustellaan asioista, jotka aiheuttavat huolta omassa elämäntilanteessa. Diakoniatyöllä on myös mahdollisuus avustaa pienimuotoisesti akuutissa hätätilanteessa.
– Ohjataan velkaneuvojalle tai mietitään yhdessä, miten laskuista selvitään ja arki saadaan rullaamaan, hän kertoo diakoniatyön asiakaskohtaamisista.
Apua hän rohkaisee hakemaan mahdollisimman pian, jotta ongelmat eivät ehdi kasautua ja kärjistyä. Joskus taloudellisen tilanteen ratkaiseminen vaatii ennakointia ja rohkeitakin muutoksia asiakkaan elämässä.
– Esimerkiksi ero, puolison kuolema tai pitkäaikainen työttömyys voi tuoda eteen sen tosiasian, että omakotitalo on laitettava myyntiin.
Riitta muistuttaa, että avun hakemista ei tarvitse turhaan hävetä. Diakoniatyöntekijöiden hän toivoo olevan helposti lähestyttäviä ja seurakunnan matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla. Toiseksi hän nostaa esille toivon merkityksen arjen keskellä.
– Vaikka olisi minkälaisia tilanteita, asiat selviävät tavalla tai toisella. Omassa työssäni auttaa jaksamaan myös se, että voin laittaa kädet ristiin ja luottaa hyvän Jumalan huolenpitoon.
Jalkautuva toiminta
Diakoniatyön tiimissä on tapahtunut muutoksia viime vuosina, mutta syksyllä tilanne tasaantuu. Syyskuussa tiimissä aloittaa myös diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelija.
– Syksyllä jalkaudumme moniin eri tapahtumiin. Erityisesti kutsumme mukaan Linnanvirta-tapahtumaan, jonka yhteydessä vietämme diakoniatyön viran juhlapäivää.
Syyskaudella diakoniatyö on vahvasti mukana myös Lohtajan perjantaipuuron järjestämisessä. Tulossa on myös sururyhmä, leiri päihdehuollon asiakkaille sekä rovastikunnallisen syöpäpotilaiden yhteyspäivä.
Asiakaskertomuksia
”Ensimmäisen kerran sain apua sellaisessa tilanteessa diakonissalta, kun miesystäväni kuoli. Aiemmin olin käyttänyt mielenterveyspalveluja ja tuntui vaikealta lähteä sinne. Kuulin, että seurakunnassa on myös sairaanhoitajia ja oli helpompi tulla keskustelemaan seurakuntaan kuolemasta. Tuntui hyvin helpottavalta keskustella ja käsitellä kuolemaa. Oloni helpottui kovasti. Sain myös ruoka-apua, joka on auttanut. Kiitollinen ja helpottunut mieli on jäänyt. Kivoja retkiä on myös mahdollistunut diakoniatyön toimesta.”
Nainen, 59 v.
”Minä olen ollut surullinen ja minua on autettu diakoniatyöstä. Olen saanut voimia. Kaikki omaiset ovat kuolleet ja olen jäänyt yksin. Diakoniatyöstä pidetään yhteyttä ja on kovasti autettu tämän surun keskellä. Kun ihmisellä on hätä ja tuska niin ihminen tarttuu oljenkorteenkin. Diakoniatyö on ollut yksi oljenkorsi. Olen saanut turvallisesti itkeä ja purkaa tuntojani.”
Nainen, 86 v.
”Diakoniatyö on auttanut suurenmoisesti ja monipuolisesti. Se on auttanut sekä rahallisesti että henkisesti minua uuden elämän alkuun. Suuret kiitokset!”
Nainen, 70 v.
”Se on auttanut minua 15-vuotiaasta lähtien. Olin ensin saappaan asiakas ja heistä tuli kavereita ja tukijoita minulle. Diakoniatyö on auttanut taloudellisesti jo nuorena monin tavoin. Henkisesti ja fyysisesti olen saanut apua seurakunnalta. Olen saanut auttavan käden ojennuksen aina sieltä.”
Nainen 57 v.
”Diakonia on auttanut kivasti! 10pistettä. Auttanut minua toimeentulossa. Siellä on iloisia ja auttavaisia työntekijöitä. On helppo jutella kaikesta.”
Mies 56 v.
”Olen ollut monella diakonian järjestämällä leirillä. Ne ovat olleet mukavia ja niiden vetäjät myös. Edullisia, meikäläisen lompakolle sopivia. Diakonian apu pyytentöntä ja ihmisläheistä.”
Mies 73 v.
”Olen saanut apua diakonialta, kun tipahdin työelämästä. Leirit ovat olleet mukavaa vaihtelua arkeen ja siellä on aina mukavaa porukkaa ja hyvä henki.”
Mies 58 v.
”Olen saanut apua diakoniasta vuosien varrella eri elämäntilanteissa. Apu on ollut niin henkistä kuin taloudellista apua. Sain apua nuorempana opiskeluaikoina ja olen saanut apua myös aikuisiällä.
Apua on ollut keskusteluapua ja taloudellinen apu on ollut vaateapua sekä lahjakortteja ruokakauppoihin. On myös ollut hetkiä, kun kelan päätöksiä on joutunut odottamaan ja apu diakonian kautta on ollut nopeasti saatavilla. Minulle myös perustettiin diakonian kautta keräys, jonka avulla sain apua liikenneonnettomuudessa tulleeseen vammaani. Pääsimme myös viime kesänä maksuttomalle päiväretkelle diakonian kautta. Koen, että olen tullut aina kuulluksi omana itsenäni ja koen saaneeni ymmärrystä eri elämäntilanteisiin ja haasteisiin. On meitä yhteiskunnassa väliinputoajia, jotka tarvitsevat tukea ja apua elämässä pysymiseen ja eteenpäin pääsemiseen. Haasteista huolimatta nykyisessä elämäntilanteessa pärjään ilman diakonian apua, mutta en tiedä olisinko tässä pisteessä ilman aikaisempaa diakonian kautta saamaani apua. Suuri kiitos diakonille.”
Nainen, 29 v.
