Heikki Meriläinen syntyi Sotkamon Korvanniemellä huonemiehen poikana körttiperheeseen. Äiti kasvatti piiskaamalla. Tottelemista edellytettiin puolison valintaan asti.
Haudan sijainti: Paltaniemen kuvakirkon hautausmaa, osasto 1, hautasija 347
Kirjoittaja: Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuva: Paltamo-Seura
Yhteydet kotiin katkesivat, kun Heikki solmi avioliiton Naapurinvaaran Heikkilän Anna Huotarin kanssa. Heikki ei tuntenut Jumalan hyvyyttä. Mieli muuttui, kun hän eksyksissä ja hukkumaisillaan jäihin pelastui kuin ihmeen kautta.
Monen toimen mies kiersi seppänä ja suutarina. Anders Lönnbohmin mukana hän kymmenenä kesänä toimi maanmittarina Itä-Suomessa. Samalla avautui mahdollisuus kerätä kansanperinnettä, jota Suomalaisen Kirjallisuuden Seura talletti. Tärkeimpänä leiväntuojana Meriläinen kuitenkin piti peltoa ja karjaa. Kova työ oli hänen elämäänsä, ja työtä hän kuvasi paljon kirjoissaan.
Kirjoittamaan Heikin opetti vaimo Anna. Muutamien hapuilevien yritysten jälkeen hän aloitti kirjailemisen vasta noin 40-vuotiaana. Kirjoja on julkaistu 13. Tunnetuin lienee Pietolan tytöt, joka kuvaa sisarusparven selviytymistä Kiven Seitsemän veljeksen tapaan. Viimeinen, muistelmateos Heikki Meriläisen elämä hänen itsensä kertomana ilmestyi 1926. Näön menetys ja kuulon heikkeneminen lopettivat kirjailijatyön. Toimeentuloa helpotti kansankirjailijalle myönnetty eläke.
Aloitekykyinen Meriläinen perusti Naapurinvaaralla kotiinsa koulun, kun lapset eivät mahtuneet kunnan ainoaan kansakouluun.
Savon radan jatkamisesta Iisalmesta Kajaaniin oli puhuttu kauan. Meriläinen edisti asiaa tekemällä agitaatiomatkan Kainuun pitäjiin. Hänet ja kanttori Kaarlo Kokkonen valittiin iisalmelaisten kanssa myös lähetystöksi Helsinkiin 1896. Monien vaiheiden jälkeen rautatie Kajaaniin valmistui 1904.
Asuttuaan Naapurinvaaralla ja Kiehimän Päätalossa Meriläiset asettuivat terveyden heikentyessä Mieslahteen Vihtori-pojalta ostetulle palstalle rakentamaansa Peltoniemeen. Sinne ohjaa nykykulkijaa valtatiestä erkaneva Meriläisentie.
Heikki Meriläinen kuoli kotonaan 91-vuotiaana elettyään leskenä kymmenen vuotta. Monet yhteisöt ja yksityiset laskivat kukat hänen haudalleen. Ilmari Kianto piti vainajan elämänvaiheita kertaavan muistopuheen.
Tunnetun Solokkuvaaralaiset-näytelmän kirjoittanut Meeri Karjalainen on Heikki Meriläisen pojantytär.
