Jyri Kitti
hallintokappalainen
Olisi pitänyt vastata kyllä siihen yhteen treffikutsuun.
Olisi pitänyt hakea sitä yhtä työpaikkaa kolme vuotta
sitten.
Kuulostaako tutulta? Jokaisella meillä on elämässämme hetkiä, joiden arvon ymmärrämme vasta jälkikäteen. Silloin mieleen nousee ajatus ”Olisi pitänyt…” Samaa
lienevät miettineet israelilaiset, kun profeettojen varoitukset Jumalaa vastaan kapinoinnista kävivät toteen. Pakkosiirtolaisuuteen joutuneena oli helppoa nähdä, että olisi pitänyt ottaa varoitukset vakavasti. Jumala oli antanut aika paljon aikaa ja mahdollisuuksia, mutta
kansa ei niihin tarttunut.
Raamattu opettaa meille, että Jumala on aina läsnä ihmistä varten. Näyttäisi kuitenkin siltä, että elämässämme tulee hetkiä, jolloin meidän on helpompaa löytää elävä yhteys Jumalaan kuin muina aikoina. Kirkossa puhutaan etsikkoajoista. Nämä ajat liittyvät usein ihmisten elämässä johonkin muutokseen. Läheisen kuolema, lapsen syntymä, parisuhteen päättyminen, muutto, nämä ovat usein hetkiä, kun ihminen pysähtyy ajattelemaan elämäänsä. Samalla saattaa kuulla myös Jumalan koputuksen oveltansa.
Kun Jumala kutsuu, siihen kannattaa vastata myöntävästi. Se on mahdollisuus, jota et tule katumaan. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, lauletaan
tutussa virressä. Se pitää ehdottomasti paikkansa. Treffikumppanin tai työpaikan hylkääminen saattaa surettaa, mutta siitä pääsee yli. Sen sijaan Jumalan kutsun hylkääminen, etsikkoajan hukkaaminen, voi johtaa lopulliseen eroon Jumalasta. Ikuinen ero täydellisen rakkauden lähteestä. Miten kauhistuttava ajatus!
Onneksi Jumala ei tahdo sellaista kenellekään. Kuten aina, Hän tarjoutuu tekemään kaiken puolestamme, mutta ei kuitenkaan vastoin tahtoamme. Sillä vain hän,
jolla on vapaa tahto, voi rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.
