Mitä sinulle on tapahtunut?

Tuo paradigman muutos on olennainen, kun pyritään ymmärtämään trauman kokenutta ja auttamaan häntä selviytymään.  

Meidän jokaisen tarina on selviytymistarina.  Meillä voi olla näitä narratiiveja useampikin. Elämämme kriiseistä selviytymiseen tarvitsemme joskus kaikki mahdolliset voimavaramme ja läheistemmekin voimavaroja. ”Tie maanpäältä tähtiin ei ole loiva”, sanoi jo ensimmäisellä vuosisadalla stoalainen filosofi Seneca. Tuttu fraasi on varmasti myös ”per aspera ad astra” – vapaasti suomennettuna ”vaikeuksien kautta voittoon”.   

Vaikeuksia ei aina voi välttää, sen tiedämme. Mitä mieltä olette: tarvitaanko vaikeuksia, jotta pääsemme voittoon, kohoamme tähtiin? Tuovatko vaikeuksien voittamiset elämäämme tarvittavaa sinnikkyyttä ja elämänvoimaa, resilienssiä? Lisäävätkö haasteemme lopulta elämämme täydeksi kokemista sen jälkeen, kun ne ovat jo taakse jätettyjä ja niistä on jo päästy ”tielle kohti tähtiä”?  

Omat haasteeni ovat kieltämättä jäsentäneet elämänkaartani ja syventäneet ajatustani elämäni tarkoituksesta – on löytynyt suuntaa elämälle ja syvempiä merkityksiä. Tunnistatteko?  Kukaan ei kai vilpittömästi toivo itselleen vaikeuksia, mutta kieltämättä ne saavat pohtimaan elämää syvemmin myös eettisestä näkökulmasta.  Ja kun ymmärtää itseään, voi alkaa ymmärtää myös muita. ”Mitä sinulle on tapahtunut”? Sitä olen itseltäni kysynyt ja siihen vastannut lapsuuttani myöten.  

Haasteidemme on mahdollista muuttua pelottomaksi asenteeksi kohdata arki. Traumassa on kasvun mahdollisuus, sen siemen. Vaikeudet voi nähdä tulikokeena, josta selvittyään on vahvempi ja itsevarmempi. Jo eletyt vastoinkäymiset ja traumat on mahdollista kääntää voitoksi – uudet vahvuudet kannattelevat.  Traumaattinen kokemus voi muuttua syväksi itseymmärrykseksi, voimavaroiksi ja sinnikkyydeksi sekä vahvaksi uskoksi omaan minäpystyvyyteen. Voi löytyä supervoimia ja elämän johtotähti – toisten auttaminen, opiskelu, itsestä paremman huolen pitäminen, lempeys, lämpö, empatia ja muiden huomioon ottamisen kulttuuri.    

Seneca on oivaltanut myös, että ”onnettomuudet antavat hyveelle mahdollisuuden”. Oletko sinä kokenut näin? Ovatko haasteiden jälkeen elämäsi arvot ja asenteet saaneet uuden tärkeysjärjestyksen? Ovatko vaikeudet saaneet sinut ymmärtämään syvällisemmin ja empaattisemmin hetkessä elämisen merkityksen?  Kun trauman jälkeistä kasvua on tutkittu, monet ovat kertoneet vaikeiden elämänkokemusten olleen lopulta hyödyksi elämässään. Maailmaa on alkanut katsella toisin; oivaltavin, kiitollisin ja sallivin silmin, ja usko omiin kykyihin on kasvanut.  

Olisiko tämä kolumni vahvistuspuhetta? Olkoon niin, sillä sille on aina tilaus. Ja sitten, kun olemme selviytyneet ja luoneet rohkeasti selviytymistarinamme, auttakaamme vaikeuksien kanssa kamppailevaa. Auttamalla saa mielekkyyttä myös omaan elämään. Kun vain voit: kannusta, kuuntele ja viljele toivoa! Kysy: ”Mitä sinulle on tapahtunut?” – tuomitsematta, myötätuntoisesti ja tunteita tukien. Toivoa on aina. 

Hyvää talvea ja joulun odotusta!