Teppanassa kuulin Ali Babasta ja 40 rosvosta, Sindbad merenkulkijasta ja Alladinin, kadulla notkuvan räätälin pojan taikalampusta. (Saduissa jalokivet säihkyvät niin että aurinko tulee kateelliseksi niiden loisteesta. Henkiolennot lehahtelevat ilmoille avatuista ruukuista.)
Kaunein esikuva on kristillisestäkin perinteestä tuttu Joosef, jonka kauneutta ylistettiin täydelliseksi, lankesivathan kaikki häneen.
Joulun alla yllättäen sairauskohtaukseen menehtyneen arabian kielen ja islamin tutkijan, professori Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan lapsuutemmme lentävät matot ovat suorin tie islamilaiseen maailmaan. Haastattelin Hämeen-Anttilaa Radio Suomen iltaohjelmassa Irakin sodan aikaan. Miltä tuntui olla arabialaisen ja islamilaisen maailman ykkösasiantuntija, jonka saattoi kuvitella asuvan YLEn bunkkerissa, niin suit sukkelaan hän liiti studiosta ja kielestä toiseen, vakavasta kevyempään, kommentoidessaan uutismedian kriisipesäkkeitä. Todellinen kansanvalistaja, valonkantaja.
Yhdysvaltojen suorittaessa ilmaiskuja Irakissa Isisiä vastaan, Hämeen-Anttila viimeisteli Koraanin suomennosta. Kun koraania luettiin Yle Radio 1:ssä, (sekin kulttuuriteko), Hämeen-Anttila oli yhdessä Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamin Anas Hajjarin asettamassa pyhän kirjan 114 suuraa uskonnolliseen ja historialliseen yhteyteen. Mitä tekstit kantoivat sisällään, ja miten niitä tulisi lukea?
Tarja Halosen toisen kauden ollessa päättymäisillään presidenttinä Hämeen-Anttila viimeisteli Tuhannen ja yhden yön tarinoiden suomennosta. Niiden vanhimmat säkeet ovat kulkeutuneet suullisena perintönä Intiasta ja Persiasta, arabialaiselta kielialueelta erityisesti Irakista ja Egyptistä. Samoin kulki kalevalainen vuosisatainen runouskin vireenä suusta suuhun kerrottuna Pohjolassa.
1800-luvulla runonkerääjät, Lönnrot etunenässä valitsivat niistä omasta mielestään aikansa häveliäisyyteen sopivimmat julkaistavaksi. Viime aikoina on arkistoista julkaistu vanhoja eroottisia loitsuja, opetusviisuja, joissa luhti notkuu ja laudat tutkuvat. Ilo on ollut meillä pannassa. Hämeen-Anttila julkaisi lempirunoilijansa Abú Nuwáksen runoja kokoelmassa Runoja kaduilta ja kapakoista.
Nuwás oli aikakautensa johtava kaupunkilaisrunoilija, joka sepitti tuhat vuotta sitten Bagdadissa suosittua urbaania runoutta, jonka yleisönä olivat hovipiirit, runoilijat ja mesenaatitkin. Abú Nuwás koetteli myös aikansa yhteiskuntamoraalin rajoja.
Keskiajan islamilainen runous ei näyttäydy Hämeen-Anttilan opastamana tunkkaisena tai tympeänä. Onkohan islamilainen eroottisuus ollut tuhat vuotta edellä länsimaita, kuten
Hämeen-Anttila kirjoittaa. Arabialais-islamilaisessa kulttuurissa kauniit kasvot ovat vartaloa tärkeämmät. Mieskauneus asettuu siellä runoilijalle standardiksi ja objektiksi.
Kaunein esikuva on kristillisestäkin perinteestä tuttu Joosef, jonka kauneutta ylistettiin täydelliseksi, lankesivathan kaikki häneen.
Skotlantiin Hämeen-Anttilan siirtymistä Edinburghin yliopiston arabian kielen ja kirjallisuuden professoriksi vauhdittivat Suomen ”järkyttävän isot koulutusleikkaukset”. Sivistynyt mies oli sydämistynyt tavasta, jolla pääministeri Sipilä naljaili A-studiossa ”kaiken maailman dosenteista”.
Kirjailijana ja kääntäjänä Oulussa vuonna 1963 syntynyt Hämeen-Anttila oli luotsaamassa uusille tutkijapolvelle ja tuhansille suomalaisille lukijoille tietä kaukaiseen itämaiseen kirjallisuuteen, runouden viisauteen, jolla on elävä yhteys meille tutumpaan juutalais-kristilliseen traditioon. Saman puun juuristosta on kyse, vaikka johtajat sapeleitaan kalistelevat.
Jumala on taivaan ja maan valo.
Hänen valonsa loistaa
kuin lyhty ikkunasyvennyksessä.
Lyhdyn valo on kuin välkkyvä tähti,
ja se on sytytetty siunatun
öljypuun öljyllä, joka ei tule idästä eikä lännestäkään.
(Valon suura, jae 35)
Markku Heikkinen
ohjaaja, toimittaja
