Olen nähnyt ja ehkä vastaanottanutkin joskus kortin, jossa toivotettiin rauhallista pääsiäistä. Useammin toivotus niin korteissa kuin viesteissäkin on kuitenkin muodossa hyvää tai iloista pääsiäistä. Mielestäni rauhan toivottaminen sopisi kuitenkin aivan erityisesti juuri pääsiäisen yhteyteen. Pääsiäinen on mitä syvimmässä ja merkittävimmässä mielessä juuri rauhan juhla. (Tämä teksti on julkaistu alunperin 20.3.2024 Kotiseurakuntani-lehdessä.)
Antti Minkkinen, päätoimittaja ja kirkkoherra
Kuvaaja: Timo Pääkkönen
Rauha niin yksittäisten ihmisten kuin kansakuntienkin välille syntyy siitä, että asetumme toisen ihmisen asemaan. Rauha syntyy siitä, että kuuntelemme toisiamme ja opimme sitä kautta myös hyväksymään sen, että emme ole kaikki samanlaisia emmekä ajattele samalla tavoin.
Tänä vuonna ukrainalaiset viettävät pääsiäistä jo kolmatta vuotta peräkkäin sotaoloissa. Lukemattomat ihmiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan. Jos ja kun pakoon lähteneillä on joskus mahdollisuus palata, kodit on tuhottu tai pommitettu maan tasalle. Moni ukrainalainen viettää pääsiäisensä maansa itsenäisyyttä puolustaen rintamalla. Vielä useampi joutuu elämään joko pelon alla kotimaassaan tai pakolaisena kaukana kodistaan. Yhteistä on huoli siitä, kuinka omille läheisille ja ystäville käy ja mikä on oman kotimaan kohtalo.
Viime aikoina on puhuttu paljon sotaväsymyksestä. Moni suomalainenkin on uupunut seuraamaan sotauutisia niin Ukrainasta, Gazasta kuin muualtakin. Myös sodan välilliset vaikutukset kyllästyttävät ja harmittavat. Jotkut kokevat suoranaista toivottomuutta. Luottamus siihen, että ihmiskunta oppisi virheistään, tuntuu taas heikentyneen. Tällä kertaa sota tuli vielä lähelle. Naapurimaa Venäjä, jonka vihamielisyydestä olemme joutuneet itsekin kärsimään, on sodan aloittanut hyökkäävä osapuoli.
Sodat maailmalla muistuttavat siitä, kuinka me ihmiset emme koskaan pysty elämään täydellisessä sovussa ja rauhassa toinen toistemme kanssa. Tämän tiedostaminen ei kuitenkaan saisi aiheuttaa uupumusta tai toivottomuutta. Jokaisessa ihmisessä on enemmän hyvää kuin pahaa. Siihen emme voi vaikuttaa, että jokainen tekee elämässään myös vääriä valintoja ja virheitä. Ihmisyyteen kuuluu kuitenkin virheistä oppiminen. Aina tulee pyrkiä kohti yhteistä hyvää. Rauha niin yksittäisten ihmisten kuin kansakuntienkin välille syntyy siitä, että asetumme toisen ihmisen asemaan. Rauha syntyy siitä, että kuuntelemme toisiamme ja opimme sitä kautta myös hyväksymään sen, että emme ole kaikki samanlaisia emmekä ajattele samalla tavoin. Hyvä on myös muistaa, että erityinen vastuu kuuntelemisessa ja huomioon ottamisessa on aina vahvemmalla osapuolella. Aikuisen on kyettävä kuuntelemaan lasta herkemmin kuin lapsen aikuista, suuren ja vahvan valtion herkemmin pienempää ja heikompaa.
Pääsiäisen kristillinen sanoma muistuttaa meitä erityisesti siitä, kuinka hyvyys tässä maailmassa on loppujen lopuksi aina pahuutta vahvempi voima. Jumala on kaiken hyvyyden ja rakkauden lähde ja alkuunpanija. Kun Jumala lähetti oma Poikansa tänne maan päälle, Hän tiesi, ettei Jeesuksen osa olisi helppo. Jeesus joutui pilkatuksi ja häväistyksi. Hän joutui kokemaan kipua ja kärsimystä sekä tuskallisen kuoleman ristillä. Pimeys ja pahuus eivät kuitenkaan voittaneet. Kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista. Hyvä voitti pahan, elämä voitti kuoleman.
Pääsiäinen on rauhan ja toivon juhla, koska se muistuttaa ja vahvistaa meitä uskomaan ja luottamaan siihen, että hyvyys lopulta voittaa aina pahuuden. Jokaisen ihmisen elämässä tulee vastaan myös kipua, kärsimystä ja vaikeuksia. Silloinkin saamme luottaa siihen, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi.
