Kainuun kirkolliskokous edustajiksi Juuso Kopperoinen ja Helena Ahonen

Ensimmäisen kauden kirkolliskokousedustajat, Helena Ahonen ja Juuso Kopperoinen, onnittelut valinnasta. Olette molemmat Kajaanin seurakunnan kirkkovaltuutettuja. Kertoisitteko lyhyesti itsestänne ja siitä, mikä sai juuri teidät hakeutumaan kirkolliskokoukseen?
Helena: Olen kiinnostunut ihmisistä ja siitä mitä heille tapahtuu. Olen utelias suhteessa elämään, yhteiskuntaan, utelias myös suhteessa kirkkoon. Olen toisen kauden seurakunta- ja hiippakuntavaltuutettu, ja on ollut tosi innostavaa tutustua seurakunnan toimintaan myös luottamustoimesta käsin. Olen ammatiltani kansanopiston rehtori, ja työ onkin tosi iso osa elämääni. Perheeseeni kuuluu neljä lasta ja kaksi lapsenlasta, vävy ja iäkäs äitini. Minulla on myös kaksi rakasta ystävää, joiden kanssa keskustelen lähes päivittäin. Sain ehdotuksia hakeutua kirkolliskokoukseen useilta eri taholta. Kiitos kaikesta saamastani tuesta ja saamistani äänistä!
Juuso: Lämmin kiitos onnitteluista. Olen saanut valinnan jälkeen onnitteluja ja muistamisia monelta eri henkilöltä. Minulle on tärkeää, että ihmiset muistavat ja haluavat ilmaista tukensa vaativaan tehtävään. Olen ison perheen isä ja naimisissa vaimoni Minnan kanssa. Kotona asuu vielä puolet lapsista. Olemme myös isovanhempia. Olemme yhdessä myös yrittäjinä Pääsky kukka- ja hautauspalvelussa. Aikaisemmin olen ollut luokanopettaja ja rehtori. Asetuin ehdokkaaksi kirkolliskokoukseen pyydettynä. Olen ollut pitkään Kajaanin seurakunnan luottamushenkilönä eri tehtävissä sekä viimeiset neljä vuotta hiippakuntavaltuuston jäsen. Kirkolliskokousedustajan tehtävä tuntui mielenkiintoiselta ja hyvin laaja-alaiselta. Toivon, että minulla on mahdollisuus pitää esillä ja vahvistaa kristillisten arvojen merkitystä kirkossamme.

Kirkolliskokous kokoontuu kaksi kertaa vuodessa Turussa. Mitä odotuksia sinulla on tulevaa nelivuotiskautta ajatellen? Mihin asioihin erityisesti toivot pääseväsi vaikuttamaan?
Helena: Polarisaatiokehitys on voimakas niin suomalaisessa yhteiskunnassa kuin kirkossakin. Toivon voivani osaltani vaikuttaa siihen, että suvaitsevaisuus, ihmisten yhdenvertaisuus ja toistemme kuunteleminen vahvistuisivat kirkossa. Minulla on tunne, että kirkon merkitys kasvaa näinä vaikeina aikoina ja seurakunnan jäsenyys koetaan entistä tärkeämpänä. Olen sukupuolineutraalin avioliiton kannattaja. Toivon, että voimme ratkaista tämän avioliittokysymyksen kirkkoa repimättä.
Juuso: Olin nyt toista kertaa ehdolla kirkolliskokoukseen. Edellisellä kerralla olin varaedustaja, mutta en ollut yhdessäkään kokouksessa. Seurasin kirkolliskokouksen käsittelemiä asioita istuntoviikkojen aikoina. Odotan, että pääsen tutustumaan tarkemmin päätösten valmisteluissa käytettäviin tietoihin. Samalla odotan, että voin tehdä yhteistyötä toisten kirkolliskokousedustajien kanssa. Haluan osaltani vahvistaa Raamatun asemaa ja sen merkitystä seurakuntaelämässä.

Kirkolliskokousedustajat voivat tuoda käsiteltäviksi myös omia aloitteitaan tärkeäksi kokemistaan asioista. Onko sinulla jokin asia, jonka aiot tuoda kirkolliskokoukseen tai oletko saanut omilta taustatukijoiltasi evästystä siihen, mitä asioita sinun tulisi kirkolliskokouksessa erityisesti ajaa?
Helena: On tietenkin tärkeää tuoda kirkolliskokouksessa esille meidän haasteemme Kainuussa; on monta pientä seurakuntaa ja työvoiman saaminen on haasteellista. Työ pienissä seurakunnissa on usein myös yksinäistä. Taustatukijoilleni on tärkeää, että ekumenia ja uskontodialogi vahvistuvat edelleen. Kirkon on oltava myös hereillä antisemitismin ja islamofobian kasvusta.
Juuso: Kirkolliskokousta ei voida pitää ”yhden asian liikkeenä”, vaan se on kokoaa yhteen myös eri tavalla toimivia ja ajattelevia
ihmisiä. Toivon, että keskustelu ja päätöksenteko olisi toisia kunnioittavaa ja koko kirkkoa rakentavaa. Meidät on valittu koko hiippakunnan seurakuntien kirkkovaltuutettujen valitsemina. Olen halunnut pitää esillä kristillisiä perusarvoja omassa elämässä ja toimia niiden mukaan. Ajattelen, että minua äänestäneet haluavat, että jatkan toimintaa samojen arvojen mukaan. Tästä esimerkkinä voisin sanoa, että kirkon opetusta avioliitosta Jumalan sanan mukaisena elämänmuotona pitää tukea ja vahvistaa. Raamattu ja sen opetukset ovat aina elämää suojelevia, eivät tuhoavia.