Hyvää äitienpäivää

Hanna Rönkkö kaartaa autollaan pihaan tyttärensä Nellin, 4 vuotta, kanssa. Nelli on juuri päässyt toimintaterapiasta ja on tulossa nyt Helena-mummun luokse kylään.

– Äitiydessä parasta on, että lapset palkitsevat joka päivä. He ovat välittömiä ja täynnä energiaa. Kun jaksaa tehdä työtä lasten eteen, siitä saa paljon myös itselleen, Hanna sanoo, kun istuudumme sohvalle.

Hänellä on Nellin lisäksi 9-vuotias Niilo, 11-vuotias Eetu ja 13-vuotias Joona. Hanna kokee, että haastavinta on pitää aikataulut järjestyksessä ja pysyä itse virkeänä suurperheen arjessa.

Onneksi perheen tukiverkosto on hyvässä kunnossa:

– Äitini viettää aikaa jokaisen lapsenlapsen kanssa, Hanna sanoo.

Joka toinen torstai-iltapäivä on pyhitetty “Nipalle” (Niilo). Mummu hakee tyttärenpojan koulusta: Ensin luetaan läksyt, sitten keitetään kaakaota, syödään nauravat nakit ja sitten pelataan Unoa ja Kimbleä.

– Me keksimme milloin mitäkin tekemistä lasten kanssa. Kesällä pelataan frisbeetä ja jalkapalloa, käydään metsässä ja kerätään kiviä. Kun pojat olivat vielä pieniä, kävimme Matinmäessä. Otimme eväät mukaan ja lapset saivat laskea mäkeä.

Helenan mielestä isovanhemmuus on elämän parasta aikaa:

– Kun omat lapseni olivat vielä pieniä, kävin töissä, eikä aikaa riittänyt kovin paljon heille. Nämä (lapsenlapset) ovat spesiaaleja, ja heidän kanssaan ehdin olla aidosti läsnä, Helena iloitsee.

Hän haluaa mainita jutussa, että viides lapsenlapsi, pojantyttö Enni (7 vuotta), on myös hänelle “hyvin, hyvin rakas”.

Ajat muuttuvat

Helena on oppinut omalta äidiltään, että koti on aina järjestyksessä. Mutta kun lapsenlapset tulevat kylään, keittiön pöydän alla tai saunan lauteilla voi olla maja. Helena naurahtaa, miten ajat ovat muuttuneet.

Kun pojat olivat pieniä, Hannalla oli tapana käydä heidän kanssaan läpi kolme päivän parasta juttua iltaisin.

– Tärkeää on, että päivästä jää mukavat asiat mieleen. Sitten on kiva ruveta nukkumaan, Helena lisää.

Hanna kokee, että ilo, lämpö ja positiivisuus ovat periytyneet heille hänen mummultaan. Alzheimeria sairastava mummu on yhä “äiti aurinkoinen”, kun Helena ja Hanna käyvät katsomassa häntä Vuolijoen Emma-kodissa.

– En muista, että äitini olisi koskaan sanonut kenestäkään pahaa. Hän on aina ollut kiltti, Helena hymyilee muistellessaan äitinsä lempeitä silmiä.

Rajat ovat rakkautta, rakkaus on rajatonta

Hetkessä elämisen ja positiivisen asenteen lisäksi Hanna haluaa äitinä nähdä maailman lapsen silmin.

– Tärkeää on tunnistaa jokainen lapsi yksilönä ja kysyä, mitä hänelle kuuluu. Olen halunnut tutustua jokaiseen lapseeni erikseen. Jos lapsi kiukuttelee, otan hänet syliin ja kysyn, mikä häntä harmittaa.

Toisaalta Hanna haluaa olla jämäkkä äiti. Lapset osallistuvat arkeen, kotihommiin ja heillä on siivouspäivät.

Helenan lapsuudessa kuri oli kovaa, ja lasten piti istua rivissä, kun tuli vieraita. Mieltä ei saanut osoittaa, ja jos ei ollut kunnolla, niin siitä sai kuulla. Äiti otti välillä siipiensä suojiin.

Häpeällä kasvattamista hän ei ole halunnut siirtää sukupolvelta toiselle.

– Omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni olen halunnut opettaa, että rajat ovat rakkautta ja rakkaus on rajatonta, Helena sanoo.

Äidin koti on yhä paikka, jossa voi levätä

Äiti-tytär-suhde on aina erityislaatuinen. Helena ja Hanna myöntävät, että heilläkin on ollut erimielisyyksiä ja sanaharkkaa keskenään. Puhetaukojen aikana he ovat kirjoittaneet toinen toisilleen kirjeen.

Hannan ollessa nuorempi Helena-äiti saattoi tulla “myrskyn merkkinä” opettamaan siivoamista tai näyttämään, miten kodista pidetään huolta.

– En enää vaadi sitä. Tämä on sinun kotisi ja elätte niin kuin haluatte, Helena sanoo ja katsoo Hannaa hyväksyvästi.

Nykyisin äidin ja tyttären välit ovat niin hyvät, että Hanna voi tulla äitinsä luokse milloin vain ja käydä köllöttämään sohvalle.

– Äidin luona rentoutuu täysin, ja se on paikka, jossa voi levätä ja olla oma itsensä.

Äitienpäivä ja syntymäpäivä

Hannan kodissa äitienpäivää vietetään kuten kaikkia juhlapäiviä:

– Herätämme sankarin kotona laulamalla hänelle. Sitten tuomme kakun, lahjat ja kortit suoraan sänkyyn. Myöhemmin päivällä lähdemme mummun luo.

Helenalle äitienpäivä on erityinen myös siksi, että hänen syntymäpäivänsä sattuu usein samalle päivälle. Helenan syntyessä yli 60 vuotta sitten, oli myös äitienpäivä. Suvussa kerrotaan seuraavaa tarinaa hänen syntymästään:
– Kun synnytyksen aika oli lähestymässä, äitini ja isäni lähtivät Vuolijoelta kohti sairaalaa. Isä oli hermostunut, ettei saa mistään ostettua kukkia äidilleni, mutta onneksi kummisetä oli antanut toisen äitienpäiväruusunsa synnytyssairaalaan vietäväksi.

”Tykkään meidän perheestä”

Hanna Rönkön perheeseen kuuluu kaksi erityislasta. Minkälaisen haasteen erityislasten vanhemmuus asettaa sinulle äitinä?

– Se on päivittäisiin eri tyyppisiin haasteisiin reagoimista, Hanna kuvaa perheen arkea. Osalla lapsista on tarkkaavaisuushäiriö sekä aisti- ja ääniyliherkkyyttä.

– Väsyneenä tuntuu, että hermot kiristyvät. Vaativinta on hallita arjen tilanteita ja säilyttää maltti, hän huomauttaa.

Toisaalta Hanna ei haluaisi muuttaa mitään elämästään, koska hän tykkää perheestään juuri sellaisena kuin se on. Perheen yhteisiä ruokailutilanteita hän kuvaa “melkomoiseksi pyöritykseksi”, mutta se on heidän näköistään elämää.

Hannan mielestä äitiydessä parasta on, että hän on oppinut näkemään maailman lasten silmin. Hän muistelee edellistä päivää, kun Nelli oli halunnut lähteä pihalle kuraleikkeihin.

– Otin kahvikupin pihalle, istuin penkille ja ajattelin, kuinka ihana auringonpaiste, Hanna kuvaa maailmankatsomustaan.

Kuinka olla riittävän läsnä, mutta jättäytyä tarpeeksi sivuun

Lasten kasvaessa Hanna on oppinut ymmärtämään paremmin omaa äitiään, joka koki luopumisen tuskaa, kun omat lapset itsenäistyivät.

– Yläasteikäinen on jo niin iso, että hän viihtyy kavereiden kanssa ja etsii omaa paikkaansa. Äitinä toivoisi vain antaneensa kaiken tarvittavan elämän varrelle, hän sanoo viitaten vanhimpiin lapsiinsa.

– Kuinka olla riittävän läsnä mutta jättäytyä tarpeeksi sivuun. Tuo äitiys on sellainen taitolaji, Hanna pohtii.

Samassa Nelli saapuu paikalle ja kaipaa äidin huomiota, mikä palauttaa meidät arjen keskelle. Aamupäivä on ollut raskas ja vieraat hieman jännittävät 4-vuotiasta.

“Olet paras äiti”

Hannan mielestä paras palaute lapsilta on rakkaudentunnustus: “Olet ihanin, rakkain äiti”, sekä arjen pienet kommentit, kuten “Oi, teet maailman parasta ruokaa” tai “Kiitos ruuasta”, “Ole hyvä” tai “Anteeksi”.

Myös Helena ja Hanna antavat toisilleen palautetta.

– Me sanomme äitini kanssa toisillemme, että “Kiitos, että olet olemassa” ja “Kiitos, että olet just sinä”. Sitä ei voi sanoiksi pukea, mitä kaikkea äiti on opettanut elämän varrella, Hanna sanoo, johon Helena jatkaa:

– Ihan niin kuin minun äitini kanssa. Me olimme hyvät ystävät ja soitimme toisillemme päivittäin. Nyt kaipaan niitä hetkiä kovasti.