Sanotaan että rakkaalla lapsella on monta nimeä: röllimetsä, seikkailupaikka, retkikohde, salamaja, leijonanpesä, kiipeilypaikka, salaluola, oravien onkalo, katajanmarjametsä, lätäkkömesta. Näillä sanoilla, lapset kuvailivat metsää, kun heiltä asiasta kysyin. Parasta siellä heidän mielestään on myös se, kun joissakin puissa kasvaa alkaa kasvaa parta.
Kaisu Ärväs
varhaiskasvatuksen ohjaaja
Kuvaaja: –
Ulkoilmassa monesti havahdun pienen ihmisen ihmettelyyn ympäristöstä. Hän iloitsee todella pienistä asioista. Tässä huhtikuun hetkessä olemme iloinneet hiekkatien lumen sulamisesta sekä pienten kivien esiin tulemisesta. Niitä nimittäin nyt aletaan jo kerätä haalarintaskuihin, ja ennen pitkää ne tuodaan takan reunalle koristeeksi sisälle, koska ne ovat vain niin hienoja. Lapset ovat minusta paras keino tutustua luontoon sekä sen ihmeisiin. Kaikki pieni on suurta. Rumat kivet muuttuvat jalokiviksi. Yön aikana lätäkköihin ilmestynyt jää on taianomaista, ja sen yli käveleminen on suorastaan jännittävää – Meneekö se rikki? Ensimmäiset mudat ovat myös kuin parhaimmasta hirviön sopasta, kun maa alkaa sulaa talven jäljiltä. Siispä pysähdy hetkeksi ja katso ympärillesi; ulkoilemassa saatat törmätä vaikka minkälaisiin taianomaisiin asioihin. Metsässä on mieletön voimaantumisen mahdollisuus. Lasten kanssa mennään aina ulkoilemaan, jotaa ruoka maistuisi ja uni tulisi paremmin. Mutta niinhän se on myös itsellä: kun käyt ulkoilemassa vähän, piristyt ja saat uutta virtaa koko sielulle.
Luonto kulkee mukana koko kirkkovuoden lasten ja perheidenkin kanssa. Iltapäivätoiminnassa ulkoillaan joka päivä, kerhot tekevät retkiä ja kannustavat lapsia perheineen ulkoilemaan ja nauttimaan luonnosta matalalla kynnyksellä. Monet meidän kerhopisteistä on hienosti sijoiteltu lähellä olevien metsien suhteen, ja ne mahdollistavat mitä mainioimmat leikkipaikat. Siispä aloita se pienin askelin, koska myös pienet asiat tuovat meille valtavasti iloa.
