Tuokiokuva Kajaanin seurakunnan leirikeskuksen Joutenlammen aulasta. Naulakkojen alla sikin sokin kuudenkymmenen nuoren kengät. Niistä noin viidetkymmenet ovat valkoiset tennarit.
Jyri Kitti
hallintokappalainen
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Meillä on hyvä sanoma, jonka antaja, Jeesus Kristus, edusti sitä ajatusta, että jokainen saa olla oma itsensä osana joukkoa.
Näky on sellainen, että ei ole vaikea kuulla Avara luonto -lukijan äänellä sanoja: “Nuorille ihmislajin edustajille on tärkeää olla osa joukkoa. Samanlaisiin kenkiin pukeutuminen on yksi tapa, jolla nuoret osoittavat kuuluvansa joukkoon.” Se, mikä ei näy ulospäin, on kenkien sisäpuoli. Jos ne tutkittaisiin kuvantamalla, niin jokainen olisi erilainen, yksilöllinen.
Yksilö ja yhteisö. Jokainen meistä on yksilö. Jokainen meistä on, tai haluaisi olla, tai kuuluisi olla jonkun yhteisön jäsen. Joskus virheellisesti luullaan, että nämä kaksi eivät voisi olla totta yhtä aikaa, yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Mistä tämä harhaluulo johtuu? Useimmiten siitä, että jompikumpi on mennyt jollain tavalla rikki.
Yksilöllisyys menee rikki siinä vaiheessa, kun ihminen nostaa sen kaiken yläpuolelle. Ajatus siitä, että on yksilönä niin erityinen ja ihmeellinen, ettei sovi mihinkään joukkoon, on väärällä tavalla itsekäs. Toista on se, että kokee yksilönä olevansa osa väärää joukkoa. Siinä ei ole mitään väärää. Silloin on syytäkin lähteä etsimään sitä itselle sopivaa yhteisöä. Yhteisö taas voi olla rikki, jos se sulkee yksilöitä ulkopuolelleen jonkun sellaisen seikan takia, mikä ei ole olennaista yhteisön toiminnan kannalta. Toisaalta, jos joku yksilö nostaa itsensä ryhmän arvojen ja tavoitteiden yläpuolelle, niin yhteisölle voi olla tervettäkin sulkea hänet pois. Joka tapauksessa parhaita ovat ne yhteisöt, joissa yksilö voi olla oma itsensä, mutta silti osa yhteisöä.
Toivoisin, että seurakunta voisi olla tällainen yhteisö. Monin paikoin näenkin positiivisia merkkejä siitä, että seurakunnassa on löydetty jotain, minkä ympärillä olla yksilöinä yhteisöllisesti. Näitä hetkiä on ollut niin musiikin kuin hyväntekeväisyyden ympärillä, varhaiskasvatuksesta vanhusten parissa tehtävään työhön. Meillä on hyvä sanoma, jonka antaja, Jeesus Kristus, edusti sitä ajatusta, että jokainen saa olla oma itsensä osana joukkoa. Työtä pitää tehdä niin yhteisön kuin yksilöiden. Eikä auta, vaikka meidän työntekijät tekisivät kaikkensa tämän tavoitteen eteen. Meidän kaikkien seurakuntalaisten on tärkeää olla yhteisen tavoitteen takana. Tätä opettelemme. Toivon sen toteutuvan mahdollisimman hyvin niissä toiminnoissa, joita nyt elo-syyskuun myötä seurakunnassamme jatkuu ja starttaa. Tulitpa sitten mukaan kuoroon tai kerhoon, raamattupiiriin tai erityismessuun. Toivon, että saat kokea yhteyttä ihan omana itsenäsi. Jumala meitä tässä yhteisessä tavoitteessa auttakoon.
