Uuden äärellä

Minulle koulujen käynnistyminen on aina merkinnyt enemmän uutta alkua ja muutosta kuin uusivuosi. Kun olin lapsi, kävimme äitini ja veljeni kanssa ostamassa uudet koulutarvikkeet pian koittavalle kouluvuodelle. Uusi eläinpenaali, tuoksuvat pyyhekumit ja pörrökynät lisäsivät jännityksen ja innon kutkuttelua vatsan pohjassa. Lukioiässä ostoskoriin päätyi myös lukuvuosikalenteri, joka osoittautui hutiostokseksi oman suurpiirteisyyteni ja huolettomuuteni vuoksi.

Kalenteri tulee varmasti monessa perheessä tarpeeseen, kun uudet harrastukset, palaverit ja kokeet alkavat täyttää arkea. Olen usein miettinyt, kiskaiseeko alkava syksy meidät liian nopeasti otteeseensa? Moni suomalainen viettää suuren osan vuodesta odottaen kesää ja lomaa. Niiden päättyessä ajatukset kääntyvät herkästi kohti arjen kiireitä ja tulevaa suvea. Muistot juhannuksen lavatansseista, kaikkien aikojen ahvensaalista sekä parin tunnin jonottamisesta Hailuodon lauttaan ystävien kanssa, alkavat itselläni hiipua jo mielen perukoille. Ajatuksissani ovat kuitenkin ne asiat, jotka ovat jääneet vielä tältä kesältä kokematta: lakkasuo ja PMMP:n keikka.

Alkava syksy merkitsee monelle lapselle ja nuorelle uusia ihmisiä, ympäristöjä ja rutiineja. Osa saattaa aloittaa elämässään täysin uuden vaiheen muuttaessaan kotipaikkakunnaltaan muualle opiskelemaan. En muista minkään kouluherätyksen olleen yhtä jännittävä kuin parin syksyn takainen ensimmäinen aamu yliopisto-opiskelijana vieraassa kaupungissa puolitäysien muuttolaatikoiden vuoraamassa asunnossa. Paikallisen joukkoliikenteen tietämys ei ollut vielä hallussa, eikä odottamani bussi koskaan saapunut. Menneen kesän työt ja ilot unohtuivat siinä samassa hetkessä, kun pyyhälsin pyörällä hirveässä kiireessä Google Mapsia ja tietä vuorotellen tuijottaen kohti valoisaa opiskelijaelämää.

Opittuani arkiset reittini kauppaan ja yliopistolle edessä oli vielä liuta asioita, jotka tuli ottaa uudessa itsenäisessä elämässäni haltuun: arjen budjetointi, pyykin peseminen sekä jokapäiväisten kotiaskareiden ja opiskelutehtävien aikatauluttaminen. Uusien ja haastavien asioiden äärellä on ihanaa, kun puhelimen päässä on läheinen, johon voi turvata ja jolle voi itkuisena vuodattaa murheet pohjaan palaneesta hernekeitosta ärsyttäviin naapureihin. Myös pois muuttaneen nuoren kotiväelle muutos on varmasti suuri, ja omaa elämää aloittelevalle voi herätä huoli vanhempien pärjäämisestä ilman häntä. Onneksi puhelut ja viestit kulkevat molempiin suuntiin. Arjen ajautuessa pikkuhiljaa taas uomiinsa on hyvä pysähtyä nauttimaan vielä jäljellä olevista kesän hetkistä.