Tämä syksy merkitsee minulle suuria muutoksia. Pitkä työurani Kajaanin seurakunnassa alkaa tulla päätökseen. Aloitin 1.8.1991, kun olin palannut kotikaupunkiini puolisoni Markon ja lasteni kanssa. Palasin synnyinseudulleni, ja pääsin juurtumaan tänne uudelleen opintojen ja ensimmäisten Porin työvuosieni jälkeen. 33 vuotta on vierähtänyt nopeasti.
Taina-Maija Miettinen
toimitus Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Olen kiertänyt seurakuntapapin töissä kaikki Kajaanin entiset seurakunta-alueet: Linnantauksen, Lehtikankaan, Vuohengin ja viimeksi Vuolijoen. Sen jälkeen sain tilaisuuden hakea kehitysvammaistyön papiksi koko Kainuun alueelle. Niissä tehtävissä olen sitten toiminut viimeiset 11 vuotta kokoaikaisesti. Työkenttäni on ollut laaja ja matkat Kainuussa pitkiä, mutta olen kokenut työni mielekkääksi ja itsenäiseksi.
Olen saanut kohdata ihmisiä, joilla vamma tai sairaus on vaikuttanut syvästi elämän kulkuun. Kehitysvammaistyö laajentui vuonna 2018 vammaistyöhön. Lisäksi olen samalla toiminut osittain myös sairaalasielunhoidossa ja yleisessä seurakuntatyössä. Sielunhoito on ollut lähellä sydäntäni. Työni on opettanut paljon ihmisyydestä ja erilaisuuden kohtaamisesta. Kaikilla on sama luovuttamaton arvo Jumalan luomuksena. Siksi jokaisella tulee olla täydet mahdollisuudet kiinnittyä koko yhteiskuntaan ja myös seurakuntaan. Sanoma rakastavasta Jumalasta tulee tuoda jokaisen ulottuville edistämällä saavutettavuutta ja käyttämällä selkokieltä. Työelämäni jää taakse, ja lokakuussa lähden kuin muuttolintu talven ajaksi Etelä-Suomeen Porvooseen. En ole muuttamassa pois, vaan tarkoitus on jäädä asumaan Kajaaniin. Yhteydet seurakuntaan eivät siis katkea, mutta muuttavat ehkä muotoaan vapaaehtoisuudeksi.
