Tervetuloa maahanmuuttajat

Kainuussa Suomussalmi ja Kajaani ovat ottaneet kunnioitettavasti vastaan kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita, ja valtio on kantanut suurinta vastuuta kustannuksista. Mutta nykyisen hallitukset leikkauspäätökset asettavat kainuulaisen maahanmuuttotyön kohtalokkaalla tavalla puun ja kuoren väliin. Ensi vuoden alussa voimaan astuva kotoutumislain kokonaisuudistus lyhentää esimerkiksi kiintiöpakolaisista valtion kunnille maksamia korvauksia neljästä vuodesta kolmeen. Sakset leikkaavat lisäksi kunnille ja hyvinvointialueille suunnattuja kotoutumiskorvauksia noin 60 miljoonaa euroa. Huomenna harva kunta kykenee enää toteuttamaan tulijoiden koulutukseen, kielenopetukseen ja ohjaukseen lain asettamia velvoitteita. Miten ihmeessä eri kulttuureista Suomeen juuri muuttaneet ihmiset oppisivat ilman pätevää ohjausta ja koulutusta ottamaan itse vastuuta oman elämänsä järjestämistä heille itselleen täysin oudossa yhteiskunnassa, jonka järjestelmät eivät aina aukea kantasuomalaisillekaan. Samalla logiikalla uimaopetuksen voisi järjestää heittämällä uimataidottomat kylmän viileästi järveen ja katsoa sitten ketkä pysyvät pinnalla. Näin tapahtuukin Välimerellä, josta on tullut tuhansien pakolaisten hautausmaa.

Kotimaamme on todistetusti rasistinen maa, jossa osaamme vaieta ainakin kahdella kotimaisella kielellä ja vaihtaa kadun toiselle puolelle, jos muukalainen on tulossa vastaan.
On inhimillistä, että itselleen outo ja tuntematon voi herättää epäluuloa. Mutta siitä tilanteesta voi ottaa askeleen eteenpäin, sanoa päivää ja tehdä tuttavuutta. Maailma voi avautua rikkaana seikkailuna, missä mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Eikä Suomi ole myöskään mikään ”maailman sosiaalitoimisto” kuten populistit heittelevät. Suurin osa maailman 110 miljoonasta pakolaista pysyttelee kotiseutujensa lähellä parakeissa jäätyneissä konflikteissa. Nyt leikkaamme kehitysapuamme myös heiltä.

Vuoden 2025 alusta päävastuu maahanmuuttajien kotouttamisesta, kuten koko väestön työllisyystoimistakin, siirtyy Kainuussakin kunnille. Keväällä valtuustoon valittavat uudet valtuutetut joutuvat totisen paikan eteen. Maa kaipaa taitajia ja osaajia, oppimisen tielle valmista porukkaa, maahanmuuttajia. Pääomapiirimme ja elinkeinoelämämme jo rummuttavat työperäisen maahanmuuton puolesta; väestökato uhkaa talouskasvua. Tämä on kylmäävän kova fakta, sillä osaavasta työvoimasta käydään kovaa taistelua ikääntyvien Euroopan maiden kesken.

Maassa- ja maahanmuuttoon tarvitaan Kainuussakin veto- ja pitovoimaa, jotta muualta tulleet tuntisivat itsensä tervetulleiksi eivätkä siirtyisi kotoutumisen alkuvaiheen jälkeen etelän suuriin kaupunkeihin, joissa on enemmän muualta tulleita ja monimuotoisuutta. Politiikan tulee olla enemmän kuin itseään toteuttavien ennustusten laatimista. Josefia tulee auttaa kuten Mattiakin mäessä, eikä mäen alla. Kukapa ohjaisi omaa lastaan oppimisen tai työn pariin murjaisemalla, että mitä se hyvejää, ei siitä yhtikäs mittää tule, tyhjän saa pyytämättäkin. Minusta pelon ja vihan lietsominen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan olivat ne kotimaan pitkäaikaistyöttömiä, mielenterveyskuntoutujia tai rannalle pelastautuneita, on raukkamaista toimintaa. Siitä paistaa läpi jäätävän kylmä ihmiskuva, josta kristillinen etiikka huutaa poissaolollaan. Käy sääliksi ihmistä, jos ohitamme sen tuntemattoman, joka voisi avata meille elämän. ”Te otitte minut luokseni, vaikka olin teille vieras.”