Monta elämää elämän aikana

Ihastelin Kemijoen rantoja ollessani isäni mukana perhokalassa. Veneen reunoilla oli pystyssä pitkiä vapoja, joiden siimat joskus sotkeutuivat. Ylioppilaaksi tultuani sain ensimmäisen työpaikkani Kemijoki Osakeyhtiön konttorissa. Olin mm. viemässä työntekijöille palkkapusseja käteen.
Suoritin yo-merkonomitutkinnon Oulun Kauppaoppilaitoksessa. Valmistuttuani sain paikan Kajaani Oy:n ostokonttorista.
Tulin Oulusta Kajaaniin ensimmäistä kertaa lentäen. Asunto järjestyi yhtiön vastavalmistuneesta kerrostalosta Kuurnantieltä. Näissä merkeissä tapasin myös tulevan puolisoni, joka oli muuttanut Kouvolasta Kajaani Oy:n töihin.
Kajaanissa tein erilaisia konttoritöitä noin kaksikymmentäneljä vuotta, joista viimeiset kahdeksan vuotta Kajaanin kaupunginteatterin talouspäällikkönä.

Haaveeni toteutui, kun pääsin opiskelemaan Helsingin Kauppakorkeakouluun. Opiskelut kuitenkin keskeytyivät lapsiemme syntymään. Saimme kaksi tyttöä parin vuoden välein ja pojan siitä kymmenen vuoden päästä.
Kun hän oli 8-vuotias, menehtyi mieheni liikenneonnettomuudessa ja jäin yksinhuoltajaksi. Molemmat tyttömme ovat myös kuolleet, joten ydinperheestämme on jäljellä Mikkelissä sotilasuralla työskentelevä Simo ja hänen perheensä. Ilon asia oli tulla mummoksi viisi vuotta sitten ja päästä sanomaan muiden mummojen tavoin, kuinka rakas oma lapsenlapsi on.

Ilo ja suru vaihtelevat, mutta jostain on löytynyt voimaa jatkaa ja löytää uutta sisältöä. Oltuani yhdeksän vuotta leskenä, tapasin uuden elämänkumppanin. Hän kuoli reilu vuosi sitten. Hänen jälkeensä olen huomannut, miten kotitöitä jakamalla jäi vapaa-aikaa enemmän.
Liikunta on kuitenkin ehdoton harrastukseni, ja siihen järjestän aikaa. Hyötyliikuntakävelyn lisäksi käyn kuntosalilla, Casamban lavatanssitunneilla ja itämaisen tanssin tunneilla. Joskus istahdan sudokun ääreen. Jokin aika sitten löysin kätköistäni päiväkirjani. Niitä lukiessani pääsin tutustumaan uudesta perspektiivistä nuoreen itseeni.

Hoitamisen maailma alkoi kiehtoa. Aluksi kävin kaupunginteatterin päätyöni ohella harrastusluontoisia kursseja. Kun suoritin kaksivuotisen hermorataterapeuttikurssin, minua pyydettiin opettamaan sitä. Pidin koulutusta eri puolilla Suomea; Virossa pidin reikikursseja. Opettaminen jatkuu edelleen pienimuotoisemmin. Näissä yhteyksissä tapasin brittiläisen Ba. of acup. Chris Bunkelin. Pääsin hänen koulutukseensa opiskelemaan klassista akupunktiohoitoa. Koulutus kesti neljä vuotta. Sinä aikana oma elämäntilanteeni vaihteli. Mieleeni on jäänyt Chris Bunkelin sanat; sinä olet elänyt monta elämää elämäsi aikana.
Sain opiskella mestarillisten opettajien opetuksessa. Tällainen on myös hollantilainen Peter van Kervel, jonka luentojen pohjalta olen kirjoittanut viisi klassista akupunktiota käsittelevää oppikirjaa. Suoritin tutkinnon rekisteröidyksi hierojaksi vuonna 1996. Olen Suomessa ensimmäinen näyttökokeella valmistunut hieroja. Tehdessäni työtä vuosia monella saralla yhtä aikaa näin toistuvasti unen, missä kotini edessä seisoi jono hoitoon tulevia asiakkaita ja kuinka itse olin työssä teatterilla. Koin tämän viestiksi itselleni, joten jätin virkani vuonna 1990 ja siirryin yrittäjäksi. Uskon korkeimman voiman johdatukseen ja siihen, että menetysten jälkeen löytyy uusi suunta.

Klassisen akupunktion hoitajat ovat saaneet kattavat tiedot kiinalaisesta lääketieteestä sekä klassisesta akupunktiosta monimuotokoulutuksessa, joka sisältää myös länsimaista lääketiedettä sekä runsaasti kliinistä harjoittelua. Kirjoissani on lyhyine kuvauksineen 540 eri tautinimikettä, joihin klassisella akupunktiolla voi vaikuttaa ja tukea näin hoitoprosessia. Suomessa akupunktio on täydentävä hoitomuoto, jolla on myös kehoa ja mieltä tasapainottava vaikutus.