Näyttelijä Janne Kinnunen syntyi vuonna 1974 Kontiolahdella perheensä iltatähdeksi. Kinnunen aloitti koulunkäynnin Jakokosken kyläkoulussa. Jo kouluun tutustumispäivänä alkoi koko alakoulun kestänyt kiusaaminen. Kokemus kiusatuksi tulemisesta on jättänyt vahvan jäljen Kinnuseen.
Anna Juntunen
Kuvaaja: Ia Samoil
Mitä Janne Kinnunen sanoisi alakoulua käyvälle, kiusatulle itselleen?
– Sinä selviät kyllä.
– Kesällä, ennen kuin koulu alkoi, tulevat kiusaajani hakivat minut ulos pyöräilemään. Kuvittelin, että pojat halusivat olla ystäviäni. He kuitenkin veivät minut metsään, työnsivät muurahaispesään ja hakkasivat kepeillä. Tästä alkoi kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen. Aloin syödä pahaan olooni ja lihoin paljon. Kiusaajilleni tämä antoi jälleen uuden syyn haukkua minua.
– Nämä samat kiusaajat terrorisoivat koko pientä kouluyhteisöämme. Muutkin oppilaat saivat osansa, mutta minä olin pääkiusattu. Kukaan oppilaista ja etenkin opettajista ei uskaltanut asettua kiusaajia vastaan. Myöhemmin olemme koulutovereideni kanssa puhuneet siitä, kuinka yhdessä olisimme olleet vahvempia kuin nämä kiusaajat, Kinnunen toteaa.
Anteeksi antamisen vaikeus
– En uskaltanut puhua kokemuksestani kenellekään moneen vuoteen. Ollessani 3. luokalla, isäni otti kiusaajat puhutteluun. Kiusaaminen ei kuitenkaan loppunut tähän. Tilanne laukesi 6. luokan puukäsityötunnilla. Olin kasvanut pituutta ja treenannut. Fyysisesti olin vahvempi kuin kiusaajani. Heidän jatkaessaan räkyttämistä kävin nyrkein toisen pojan kimppuun. Häpesin tekoani ja pyysin heitä lyömään minua takaisin. Saimme kaikki jälki-istuntoa. Siihen hetkeen loppui kiusaaminen, Kinnunen kertoo.
Kinnunen ei koskaan aikuisiällä päässyt puhumaan tapahtuneesta kiusaajiensa kanssa. Molemmat heistä ovat jo edesmenneitä.
– Olisin kaivannut kiusaajiltani anteeksipyyntöä. En voi myöntää antaneeni kiusaajilleni kokonaan anteeksi heidän tekojaan. Kiusaamisen jättämät arvet näkyvät minussa vaikeutena luottaa ihmisiin. Olen tiedostamattani unohtanut kokemuksiani. Mieleni on näin suojellut minua. Näitä kysymyksiä olen käsitellyt terapiassa, jonne hakeuduin vasta kolmekymppisenä.
– Jollain tapaa minä ymmärrän niitä nuoria, jotka päätyvät äärimmäisiin tekoihin, kuten kouluampumisiin. En missään nimessä hyväksy niitä, mutta jokainen kouluampuja on ollut koulukiusattu. Myös kiusaajalla itsellään täytyy olla todella paha olla. Taustalla voi olla näyttämisen halua, vallanhimoa ja psyykkisiä ongelmia, Kinnunen pohtii.
Tie näyttelijäksi
Tänä keväänä tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Kinnunen valmistui näyttelijäksi. Jo nuorena Kinnunen haaveili näyttelijän urasta.
– Kiusatuksi tuleminen on yksi syy siihen, miksi minusta tuli näyttelijä. Nautin suunnattomasti koulun juhlista, joissa sain esiintyä. Tunsin olevani turvassa lavalla ja siellä minua ei pystytty kiusaamaan. Olin kovaääninen ja osasin laulaa. Tulin huomatuksi näistä taidoistani ja sain kannustusta. Yksi näistä rohkaisijoista oli koulumme keittäjätär. Toisinaan riittää, että yksikin ihminen näkee sinut.
– Ollessani yläkoulussa sanoin opettajalleni haluavani olla isona näyttelijä. Opettajani naurahti tähän ivallisesti ja totesi, ettei minusta koskaan tulisi sellaista. Opettajallamme oli tapana tylyttää meitä oppilaitaan. Opettajatkin voivat olla kiusaajia.
– Nuorena olin kehittänyt itselleni kovan kuoren. Olin punkkari, ja sitä olen tänäkin päivänä, sillä onhan punk ennen kaikkea asenne. Ennen Teatterikorkeakoulun pääsykokeita olin tapellut skinien kanssa ja molemmat silmäni olivat mustiksi hakatut. Pääsykokeissa improvisoimme pikkulapsia ja minä esitin koulukiusattua. Silloinen valintaraati sai kustannuksellamme hyvät naurut, Kinnunen muistelee.
Tänään koulun jälkeen
Kinnusen kokemuksia kiusatuksi tulemisesta on päästy näkemään myös teatterin lavalla. Tänään koulun jälkeen -näytelmää tähdittää Kinnusen rinnalla Matias Nieminen. Näytelmän on ohjannut Eino Saari.
– Käsikirjoitus syntyi vain parissa viikossa. Näytelmä yhdistää omia kokemuksiani sekä tutkimustuloksia ja yleisöosastokirjoituksia kiusaamisesta. Omien kokemusten tuominen näytelmään pelotti minua aluksi. Yleisön palaute näytelmästä on välitön. Moni itkee katsomossa. Jotkut kertovat näytelmän jälkeen vahvasta samastumisen kokemuksesta, sillä hekin ovat olleet koulukiusattuja.
– Jos yksikin kiusattu nuori uskaltaa näytelmän johdosta kertoa tapahtuneesta jollekin aikuiselle, tai jos kiusaaja tajuaa tekojensa merkityksen, olemme onnistuneet. Teatterin keinoin voidaan parantaa maailmaa, ja juuri tämän vuoksi minusta tuli näyttelijä, Kinnunen kertoo.
Mitä Janne Kinnunen sanoisi alakoulua käyvälle, kiusatulle itselleen?
– Sinä selviät kyllä.
