Kajaanin seminaarin puutarhuri Pasi Ailio löysi vuonna 1912 apteekin pihalta Kauppakatu 26:sta villinä kasvaneen suurimarjaisen mustaherukkapensaan. Hän oletti, että siemen oli tullut etelästä ostomarjojen mukana, sillä mustaherukkaa ei Kainuussa juuri kasvanut.
Nuori puutarhuri vuonna 1906. Ailion perhehaudan sijainti Vanhalla hautausmaalla: osasto 3 rivi 41 paikka 439.
Leenakaisa Sonny
Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kristiina Stenroosin perhealbumi
Ailio istutti pensaan seminaarin puutarhaan ja levitti lajiketta ympäri maan. Sen marjat kestivät sekä pakkasta että kuljetusta hyvin. Hän antoi lajikkeelle nimeksi Kajaanin seminaari, ja Kajaanin musta -nimisenä se on yhä osana esimerkiksi Ruotsissa jalostetuissa mustaherukoissa.
Uskelassa 30. toukokuuta 1882 syntynyt Vilho Pasi Ailio valmistui puutarhakoulusta Mikkelistä. Hän toimi kolmisen vuotta Viipurissa, kunnes aloitti seminaarin puutarhurin tehtävät Kajaanissa vuonna 1909. Ailio opetti maatalousaineita ja valvoi, että opiskelijat tekivät kasvimaalla tarkkaa työtä. Alue oli entistä hyvää peltomaata, joten satoa saatiin.
Ailion aikana puutarha kukoisti. Oli keittiöpuutarha, kaalimaa, marjapensaita ja omenapuita. Puutarhurin asunnon yhteyteen rakennettiin kasvihuoneet ja trooppinen puutarha viiniköynnöksineen. Ailio teki kultakaloille suuren betonialtaan ja kolme akvaariota. Kanarialinnut lensivät vapaana ja jopa lisääntyivät trooppisessa lehvistössä.
Pasi Ailio oli yhteiskunnallisesti aktiivinen. Vapaussodassa 1918 hän oli harjoituskomppanian päällikkö ja aliupseerikoulun opettaja sekä 1923 – 1944 Kajaanin suojeluskunnan päällikkö. Hänellä oli useita luottamustoimia kuten maanviljelysseurassa, raittiuspiirissä ja Suomen Ampujainliitossa, jonka järjestämissä kilpailuissa hän voitti monia Suomen mestaruuksia.
Eläkkeelle vuonna 1952 jäätyään Ailio muutti Tuusulaan, jossa yksi hänen pojistaan perheineen asui. Hän perusti vielä kauppapuutarhan Tuusulanjärven rannalle. Sairastuttuaan hän palasi Kajaaniin, jossa kuoli tasan viisikymmentä vuotta sitten, 23. toukokuuta 1966.
