Joulu meni jo. Uusivuosikin saatiin juhlittua. Myös loppiainen itämaan tietäjineen on jo historiaa. Vielä kynttilänpäivä tulevana sunnuntaina, ja sitten siirrytään kirkkovuodenkin osalta arkeen.
Jyri Kitti
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Ja voi että se on ihanaa! Jos joku asia näin aikuisena on osoittautunut ihanaksi, niin se on arki. Tuo rutiinien, makaronilaatikon ja kansalaisopiston piirien ihana kokonaisuus, jossa päivät muistuttavat suuresti toisiaan.
Juhlat ja juhlakaudet ovat toki mukavia, mutta ne ovat myös stressaavia. Varsinkin tämä nyt päättynyt juhlakausi, jolloin juhla seuraa toistansa hyvin tiiviisti.
Kaiken juhlimisen päälle on hyvä palata arkeen; rauhoittua, rutinoitua ja ajaa hetki valmiissa urissa. Itse asiassa se on suorastaan välttämätöntä. Tässä maailmassa ja elämässä moni hyvä asia on riippuvainen vastinparistaan.
Kesän lämpö saa merkityksensä talven viimasta, kevään lisääntyvää valoa osaa arvostaa vasta sitten, kun on kulkenut talven pimeyden läpi. Ja vain arkea elämällä juhla tuntuu erityiseltä ja odottamisen arvoiselta.
Arjessa, jos missä, tarvitaan Jumalan läsnäoloa. Siinä missä juhla-aikamme täyttyy juhlavista jumalanpalveluksista, fanfaareista ja juhlavalaistuksista, on arki erilaista.
Arjen uskomisen perustana ovat Isä meidän
-rukous ja iltarukous. Nämä kaksi ovat voimallisia arjen rukouksia. ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.” Näin rukoillessamme me saamme muistaa Jumalan lupausta, jonka hän antoi meille kasteemme hetkellä. Tuolloin Hän lupasi: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Todellakin, arjen keskellä saamme luottaa siihen, että Jumala on kanssamme. Hän on mukana niissä ihan tavallisissa päivissä missä erityisin asia on se, että pesukoneesta löytyykin parillinen määrä sukkia. Siinäkin, pienessä ihmeessä, ihminen voi nähdä pyhän arjen toteutuvan.
