Kaarlo Kokkonen 23.2.1848 – 7.6.1914
Kajaanin kansakoulun johtokunta, puheenjohtajanaan piirilääkäri
Axel Procopé, valitsi 4.3.1873 miesopettajan virkaan Nurmeksessa
syntyneen, Jyväskylän seminaarin käyneen Kaarlo Kokkosen.
Onnistuneeksi osoittautunut vaali tapahtui seitsemän vuotta Uno Cygnaeuksen viitoittaman kansakouluasetuksen voimaantulon jälkeen.
Kaarlo Kokkosen hauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 41,
paikka 433).
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto
Kajaanin kaupunki oli syrjäinen, 660 asukkaan yhdyskunta. Koko kihlakunta oli köyhä. Alkeellinen maatalous kivisillä pelloilla ja kaskimailla, työläs ja velkaannuttava tervanpoltto venekuljetuksineen. Vaivalloinen toipuminen nälkävuosista. – Silti perustettiin
Kajaaniin kansakoulu. Paltamon rovasti Anders Andelin oli jo syksyllä 1868 esittänyt kappelikokoukselle kansakoulun perustamista. Tarvittiin kuitenkin vielä aikaa. Raastuvankokous päätti asian joulukuussa 1871.
Koulunpito aloitettiin syyskuun 1. päivänä 1873 Linnan sillalle vievän tien varrella Carlssonin perikunnan talossa. Oppilaita oli aluksi 62. Osa kuitenkaan ei sopeutunut ja pian erosi. Jäljelle jäi 54 koululaista, lähinnä työväestön ja tilattomien lapsia, koska säätyläiset lähettivät tuolloin lapsensa vielä yksityiskouluihin. Yläkoululaisia opetti Kaarlo Kokkonen. Alakoulun opettajaksi oli valittu Emma Olivia Schildt, josta aikanaan tuli Kaarlo Kokkosen puoliso. Palkka ei ollut häävi. Sen lisänä opettaja sai vuokrata markkina-aikaan koulun tiloja markkinaväelle, ja viinaveroista tuli 51 markkaa lisäpalkkaa.
Oltuaan seitsemän vuotta opettajana Kaarlo Kokkonen siirtyi Kajaanin kaupunki- ja maaseurakunnan lukkariksi, mutta toimi yhä mm. yhteiskoulussa opettajana ja kansakouluntarkastajanakin. Kanttorina hän oli kuolemaansa asti.
Yhteisten asioiden hoitoon Kaarlo Kokkonen osallistui kaupungin valtuusmiehenä ja edusti Kajaanin kihlakuntaa kuusilla valtiopäivillä, viimeksi 1905–1906. Hän oli valtiopäivillä, joilla päätettiin siirtymisestä neljän säädyn sijasta yksikamariseen eduskuntaan. Juuri Kokkosen ansiota pitkälti oli, että Kajaaniin saatiin 1904 kauan kaivattu rautatie, ja Kainuu pääsi aivan liian pitkään vallinneesta eristyksestään.
Kainuun ensimmäisen sanomalehden Kajaanin Lehden vastaavana toimittajana Kaarlo Kokkonen tehokkaasti valisti ja vaikutti mielipiteisiin. Hänen kielenkäyttönsä oli mehevää, esityksensä selvää ja asiallista. Kokkosen mieliaiheita olivat rautatiekysymys ja maatalouden kehittäminen, joista hän ahkerasti kirjoitti. Hän painotti kansanopetuksen tärkeyttä ja edisti näin kansakoulujen perustamista eri puolille Kainuuta.
Kaarlo Kokkonen kuoli Kajaanissa kesäkuun 7. päivänä 1914.
Muistokirjoituksessa todettiin, etteipä ollut sellaista yritystä, jossa meidän Kokkonen ei olisi mukana ollut.
Lähteenä mm. Reijo Heikkisen lehtiartikkeli (1993)
