Eero Sipilä syntyi 27.7.1918 Hailuodossa, missä vanhemmat
Pekka ja Jenny Sipilä toimivat opettajina, vuodesta 1924 alkaen
Sievissä. Musiikki kuului kiinteästi Eero Sipilän lapsuuteen, vaikka
pianotunneille hän pääsi vasta Kokkolassa oppikoulua käydessään.
Eero Sipilä osallistui talvisotaan, jatkosotaan ja Lapin sotaan ja
haavoittui kaikkiaan viidesti. ”Minuun osuivat sekä venäläiset, saksalaiset
että omat joukot”, kerrotaan Sipilän todenneen.
Eero Sipilän (s. 27.7.1918, k. 18.5.1972) hauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 17, paikka 138).
Anja Hongisto, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun Museon kuva-arkisto
Eero Sipilä suoritti hyvin laajat musiikkiopinnot. Hän valmistui musiikkitiede pääaineenaan filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta, suoritti Sibelius-Akatemiassa sekä urkudiplomin että musiikinopettajaseminaarin ja valmistui kanttori-urkuriksi Helsingin
kirkkomusiikkiopistosta. Sävellystyön harjoituksia hän teki enemmän kuin opinnoissa vaadittiin.
Sipilä toimi Kajaanin seminaarin musiikin lehtorina 1945–69. Mieluisampaa hänelle olisi ollut toimia ammattimuusikkona. Kansakoulunopettajan työtä ajatellen Eero Sipilän oppilailtaan edellyttämää osaamisen tasoa voidaan pitää hyvin korkeana. Tästä syystä
häntä sekä arvostettiin että pelättiin. Monesta Kajaanin seminaarin käyneestä kansakoulunopettajasta tuli myöhemmin musiikin ammattilainen tai ainakin pätevä johtamaan oman paikkakuntansa kuoroja.
Seminaarin Kalevalakuoron johtajana Sipilä teki ohjelmistoon ja laulutapaan liittyviä uudistuksia, joita muualla Suomessa tehtiin vasta myöhemmin. Hän myös toimitti alan standardeiksi nousseet Kuorokirjan sekakuoroille sekä Mieskuorolauluja-kokoelman.
Kajaanin seminaarin sodan jälkeisestä opettajakunnasta Eero Sipilä näyttää jääneen jyskyjen mieliin kaikkein voimakkaimmin, jos lähtökohtana pidetään muisteluksia ja anekdootteja. Vuosikymmeniä myöhemminkin entiset opiskelijat kertasivat Sipilään
liittyviä tarinoita. Vaikka Sipilä oli hyvin vaativa opettaja, opiskelijat yleensä pitivät hänen sarkastisesta huumoristaan.
Sipilän sävellystuotannossa keskeistä ovat kuoromusiikki, urkuteokset sekä kamarimusiikkisävellykset. Motetti Super flumina Babylonis (1963) oli hänen moderni läpimurtoteoksensa. Sipilän pääteoksena voitaneen pitää solisteille, kuorolle ja orkesterille sävellettyä teosta Te Deum laudamus, jonka kantaesitys oli Radion sinfoniaorkesterin konsertissa 1972 Helsingin Kallion kirkossa. Sipilä kuoli kotonaan Kajaanissa yhdeksän päivää esityksen jälkeen.
Lähteet:
Heikkinen, Reijo: Koulutusta ja kulttuuria Kajaanin kampuksella. Sata vuotta opettajankoulutusta Kajaanissa. Jyväskylä 2000.
Kainuun Museo/Pekka Sipilä
Wikipedia: Eero Sipilä
