Bror Isidor Vuori (29.4.1879–15.10.1953) syntyi Kajaanissa kauppias
ja raatimies Carl Gustav Berghin suureen sukuun. Hän kävi
koulua Kajaanissa ja Oulussa ja pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta
1898. Hän teki opintomatkoja Viroon, Saksaan, Englantiin ja Ranskaan.
V. 1911 hän suoritti kandidaattitutkinnon ja valmistui filosofian maisteriksi 1913.
Bror Isidor Vuoren sukuhauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 5,
paikka 21).
Rauha Roiha, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun Museo kuva-arkisto
Isidor toimi Kajaanin yhteiskoulussa ranskan, saksan ja vapaaehtoisen englannin lehtorina yli 50 vuotta. Jo ylioppilaaksi tultuaan hän opetti kieliä ja kielten lehtorin viran lisäksi hän oli yhteiskoulussa rehtorinakin. Muutaman välivuoden hän oli Kajaanin Puutavara
Oy:n kirjeenvaihtajana.
Koulutieltä Kajaanin Yhteiskoulusta -kirjassa hänen oppilaittensa muistoihin on jäänyt lähtemättömästi mieleen maisteri-Isi. Hän oli vilkas, eloisa, sanavalmis ja kulttuuritietoinen opettajapersoona. Hänestä pidettiin ja häntä luonnehdittiin ystävälliseksi, avuliaaksi ja hyväntahtoiseksi, vaikka hän saattoi ”haukkua” oppilaitaan. Vaimo Ida Saimi sai lempinimekseen Isiskä Isi-maisterin puolisona.
Rakkaus kotiseutuun, sen historiaan ja sen kehittämiseen sai hänet toimimaan museo- ja teatterityössä. Hän oli perustamassa Kajaanin Näytelmäseuraa, jonka ohjaaja ja näyttelijä hän oli. Yhteiskoulun vuotuiset toverikunnan juhlat kaupungintalolla olivat tärkeitä hänelle ja oppilaille. Koulun näytelmäseuran ”Turnee Isin” innoittaja ja johtaja hän oli. Hän oli taitava käsistään ja sanottiin, että hän leikkasi vaimonsa ja tyttärensä leningit ja ompelikin ne.
Mielenkiintoinen on tarina täällä kehitetystä ns. Rimpeliinin ihmelääkkeestä keuhkotautia vastaan. Hänen appensa Adolf Rimpiläinen oli kehittänyt ihmelääkkeen, jonka valmistusohje
olisi siirtynyt Isidor-vävylle, jolta lääkettä olisi saanut ostaa vielä 1940-luvulla.
Vielä eläkepäivinään Isidor jatkoi tuntiopettajana opetusta Kajaanin lyseossa ja tyttölyseossa.
Kainuulaisten oman kaskukokoelman nimi Näin pahat kielet kertovat tulee vanhojen kainuulaisten muistamasta Isidor Wuoren sanonnasta, jota hän usein käytti koulutunneilla puhuessaan jostain juoruun viittaavasta. Kainuulaiskaskujen kokoajat Eino Laitinen ja
Jorma Suomalainen halusivat hänen lausahduksensa kaskukirjansa nimeksi.
