Adolf Emil Taipale syntyi Jyväskylässä ja valmistui kansakoulunopettajaksi
Jyväskylän seminaarista. Laulunopettajanäytteet hän antoi
suomalaisessa normaalilyseossa. Hän teki opintomatkoja ulkomaille.
Kajaanin seminaarin musiikinopettajana hän toimi 1905–1937.
Adolf Emil Taipaleen (4.10.1869–27.9.1945) sukuhauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 391, paikka 413).
Rauha Roiha, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun Museon kuva-arkisto
Taipale vaikutti Kajaanin musiikkielämän kohentumiseen 1930- luvulla. Hän oli erikoistunut kuorojen johtamiseen. Hän johti seminaarin Lauluveikot-kuoroa ja Kajaanin sekakuoroa sekä useita mies- ja naiskuoroja. Hän toimi paikallisen suojeluskunnan kapellimestarina.
Hän oli lukuisten, erilaisten juhlien ja musiikki-tapahtumien puuhamies. Kesäisin järjestettiin ns. musiikkipedagogisia kursseja, joiden vetäjänä Taipale toimi. Vuonna 1930 olivat Kajaanissa jo kuudennet kurssit, jolla oli eri puolilta Suomea 450 oppilasta. Taipale teki myös laulukirjoja, vuonna 1915 Isänmaallisia lauluja mieskuoroja varten. Kansakoulun laulun opetuksen vaiheita -artikkelissa hän tarkastelee, kuinka laulunopetus tuli kansakoulujen opetusohjelmaan vuodesta 1866 lähtien.
Kajaanin seminaarin musiikinlehtori Taipale eli Temma otti työnsä vakavasti, hallitsi aineensa, oli vaativa opettaja ja kohotti seminaariopetuksen tasoa. Seminaarilaiset eli jyskyt antoivat hänelle lempinimen Temma, koska hän korosti kuorolaulussa eri äänien eli
stemmojen osuutta.
Taipale oli Elias Lönnrotin patsashankkeen alkuunpanija, sillä Kalevalan päivänä vuonna 1930 hän julkaisi Kajaani-lehdessä nimimerkillä A.E.T. kirjoituksen Mietittävää
Kalevalan päiväksi. Hän esitti patsaan hankkimista Elias Lönnrotin muistoksi.
Traaginen veneonnettomuus vaikutti Taipaleen elämän loppuvaiheeseen surullisesti. Hän täytti 75 vuotta 4.10.1944, ja merkkipäivää juhlittiin Nuasjärven rannalla Lontanniemessä sijaitsevassa huvilassa. Seuraavana päivänä hänen puolisonsa, poikansa ja tämän
9-vuotias poika lähtivät purjeveneellä hakemaan isälle saapuneita sähkösanomia ja onnittelukortteja kaupungista. Äitiä varoitettiin lähtemästä syysmyrskyssä, mutta äiti totesi ”ettei koskaan pelkää poikansa kyydissä”. Paluumatkalla vene kaatui Rehjanselällä ja kaikki
kolme hukkuivat. Taipale ei toipunut surusta, vaan menehtyi seuraavana vuonna.
