Max Alfrid Wilhelm Enlund syntyi Satakunnassa Eurajoella. Vanhemmat
olivat nimismies Johan Enlund ja Olga, o.s. Matuschewits. Nimensä poika suomalaisti Katavistoksi v. 1906, kaksi vuotta pappisvihkimyksensä
jälkeen.
Kirkkoherra Max Kataviston sukuhauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 10, rivi 7,
paikka 200).
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun Museon kuva-arkisto / Hynninen
Uransa alkuvaiheessa Max Katavisto toimi eri puolilla Suomea: Viipurissa, Kuopiossa, Kiimingissä ja Keiteleellä. Kainuuseen hän tuli v. 1919 Sotkamoon, ensin kappalaiseksi sitten kirkkoherraksi. Kymmenen vuoden kuluttua hänet valittiin Kajaanin ja maaseurakunnan
kirkkoherraksi. Työ jatkui Kainuussa eläköitymiseen asti eli vuoden 1952 alkuun. Rovastikunnan lääninrovastiksi Katavisto oli nimitetty v. 1937.
Viime vuosisadan alku oli Suomessa itsenäistymisen levottoman alun vuoksi vaikea. Euroopassakin oli levotonta, kaksi maailmansotaa lyhyen ajan sisällä. Suomessa yhteiskunnalliset erot jyrkkenivät. Kaupunkiyhteisössä 1930-luku oli rajun muutoksen aikaa: väkiluku kasvoi, väki radikalisoitui. Sotien aikana Max Kataviston raskas velvollisuus
oli siunata haudan lepoon kymmeniä sodan uhreina kuolleita seurakuntansa jäseniä.
Sotien jälkeen oli toivuttava ja haettava uusi suunta. ”Levottomuuden ja kevytmielisyyden” ajaksikin luonnehdittu sotien jälkeinen 50-luku huipentui nuorison ns. lättähattukulttuuriksi. Toisaalta jo 1800-luvun lopulla syntyneet herätysliikkeet evankelisuus, lestadiolaisuus
ja herännäisyys levisivät. Katavistolle läheisin oli evankelisuus, jonka jäsenet olivat ahkeria kirkossakävijöitä eivätkä vetäneet jyrkkää rajaa muihin herätysliikkeisiin. Tilavan pappilan pirttiosassa tiedetään pidetyn myös heränneiden seuroja.
Katavistot asuivat Brahenkadun ja Kirkkokadun kulmauksessa pappilassa, joka oli remontoitu aikaisemman kirkkoherran Johannes Väyrysen aikana. Perheeseen kuului puoliso Lempi, o.s. Heikel, tytär ja kaksi poikaa. Pojista Mauri on tullut tunnetuksi Kajaanin lyseon
rehtorina.
Lähes viisi vuosikymmentä kestäneen papinviran hoidon ohella ja eläkevuosina Max Katavisto toimi ja vaikutti monin tavoin ja laaja-alaisesti. Hän mm. opetti seminaarilaisia, osallistui kunnallispolitiikkaan kokoomuksen edustajana, oli jäsen sekä puheenjohtaja
Säästöpankin isännistössä, useissa johtokunnissa ja avusti ahkerasti kristillisiä lehtiä. Hän kuoli 84-vuotiaana.
Hyvän ilmaisutaitonsa ja myönteisyytensä ansiosta Max Kataviston sanotaan olleen hyvä saarnamies. Paitsi kirkon saarnastuolista, hän lähestyi seurakuntalaisiaan sielunhoitajana. Hänen julistuksensa lähtökohta oli ansaitsematon armo ja pelastus. Raamattunsa alkulehdelle hän oli kirjoittanut sanat ”Kelvatkoon Sinulle, Herra, pelastaa minut.”
