Helsingissä syntynyt, elämäntyönsä kautta kainuulaistunut lausuntataiteilija Tuulikki Yli-Lonttinen (o.s. Viitanen) tuli kainuulaisille
tutuksi kansanrunouden ja -perinteen harrastajana ja edistäjänä.
Yli-Lonttinen välitti kuulijoilleen kansanrunouden esittämisen iloa ja halusi siirtää eteenpäin elävää suullista kansanperinnettä. Hänen lausuntataiteensa pohjana olivat Kalevala ja Kanteletar. Lausuntaharrastus alkoi kotona ja koulun alaluokilla ja jatkui sodan aikana.
Tuulikki Yli-Lonttisen hauta sijaitsee Paltaniemen hautausmaalla (osasto C2, rivi 2, paikat 22,23).
Kerttu Härkönen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Yli-Lonttisen perhearkisto
Vuodet Kajaanissa olivat täynnä toimintaa, mistä pitivät huolen työ puheopettajana opettajainkoulutuslaitoksessa, kolmilapsinen perhe ja vilkas harrastuselämä mm. omien lausuntailtojen merkeissä. Tuulikki oli avainasemassa mukana ideoimassa Kajaanin
Runoviikkoa, alkuperäiseltä nimeltään Sana ja sävel kalevalaisessa Kajaanissa -tapahtumaa. Heinäkuinen runoviikko on edelleen valtakunnallisesti tunnettu elävän sanan juhla. Tuulikin ideasta aloitettiin myös syksyinen kekripukin poltto Kajaaninjoella, mistä onkin muodostunut yksi kaupungin suosituimpia tapahtumia.
Tuulikki paneutui erityisesti Elias Lönnrotin perinteen vaalimiseen Kajaanissa, oltuaan alun perin hämmästynyt, miten vähän Lönnrot näkyi kaupungissa. Hän oli Lönnrot-seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Tuulikki oli luottamushenkilönä niin kaupungin, maakunnan kuin valtakunnan tasolla, toimien mm. Lausujain liiton puheenjohtajana ja Keskustapuolueen Kainuun piirin puheenjohtajana. Hän oli oman aikansa vahva vaikuttaja. Myös internet ja sähköinen tiedonvälitys ehtivät tulla tutuiksi. Vuonna 2012 häneltä julkaistiin kirja Hanna, Kiukaanniemen vahva emäntä, joka perustuu hänen isänsä suvun tapahtumiin Ähtärissä.
Kirjan syntyä Yli-Lonttinen kommentoi huumorilla: ”Jotain joutavalla teettää!”
Ansioistaan Yli-Lonttinen palkittiin mm. Kajaanin kaupungin kulttuuripalkinnolla vuonna 1995 ja Pro Kainuu -mitalilla vuonna 2012. Opetusneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 2002.
