Sanna Oikarinen
seurakuntapastori
Äitienpäivänä vietetään kirkossa sopivasti myös rukoussunnuntaita. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille: ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa.” (Room. 8)
Evankeliumissa Jeesus vakuuttaa samaa; Jumala kyllä tietää sydäntemme kaipaukset. Sen sijaan, että luettelisimme kaikki asiamme, hän kehottaa rukoilemaan Isä meidän -rukouksen. Siinä on kaikki, mitä tarvitsemme pitääksemme yhteyttä Jumalaan. Ja samalla se kaikkein vaikein osuus. Miten voimme luottaa siihen, että asiamme tulee oikein hoidetuksi, jos emme anna tarkkoja ohjeita?
Äitienpäivänä kiitämme äitiydestä ja äideistä. Äidit ovat perinteisesti olleet ahkeria lastensa puolesta rukoilijoita. Äitiyteen liittyy myös paljon sellaista, mikä voisi huojentua jätettäessä asia Jumalan hoitoon ilman ohjeistuksia, luottaen siihen, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Meillä on edelleen voimassa vankka pärjäämisen ihanne, ja se ohjeidenkin antaminen taitaa olennaisesti kuulua äitiyteen. Odotamme, että äiti on se, joka aina jaksaa, jolla on homma hanskassa. Joka tietää, mitä kaupasta ostetaan, muistaa lasten menot ja harrastukset. Luojan kiitos on myös isät. Ei tarvitse äidin jaksaa ja muistaa itse kaikkea.
Isä meidän: kiitos äideistä ja äitiydestä. Siunaa ja varjele kaikkia äitejä, anna heille voimia ja viisautta, iloa ja rohkeutta. Anna heille jokapäiväinen leipä, rakkaus, anteeksianto ja lepo. Älä saata heitä kiusaukseen, mutta ehkä pieni määrä suklaata päivittäin voisi olla tervetullut. Päästä heidät pahasta, yksinäisyydestä ja yksin pärjäämisen tarpeesta. Anna ympärille välittäviä ihmisiä. Amen.
