Elina Ingman aloitti diakoniatyöntekijänä Kajaanin seurakunnassa vuonna 1991. Nuorelle työntekijälle Kajaanin seurakunta näyttäytyi vauraana. Virastotalo oli komea, valkolohkotiilinen rakennus kauniin kirkon vieressä. Työntekijöitä oli runsaasti, eikä taloudellisista resursseista ollut huolta.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: kuva: Hanne-Maaria Rentola
Työtovereinani ovat olleet lahjakkaat diakoniatyöntekijät.
– Perusdiakoniatyö sisälsi työurani alkuvaiheessa runsaasti terveydenhoitoa. Kävin kotikäynneillä ottamassa veri- sekä pissanäytteitä ja mittasin hemoglobiinia, verensokeria ja verenpainetta, jaoin lääkkeitä dosetteihin ja tein kynsien hoitoa. Avustusasiakkaitakin oli, mutta huomattavasti vähemmän kuin nykyään diakonian virkatyössä, Elina muistelee uransa alkuvaiheita.
Laman seurauksena moni kajaanilainen jäi työttömäksi. Ihmisten toimeentulo oli tiukalla ja työikäisten asiakkaiden määrä kasvoi. Diakonisen avustamistyön tarve painottui työikäisten, lapsiperheiden ja pienyrittäjien auttamiseen. Elina oli perustamassa työttömien ruokalaa yhteisvastuuvaroin, jonka pohjalta myös ruokala Eines toimii tänä päivänä.
Elinan erityisvastuualueina olivat yhteiskunnallisen työn lisäksi kansainvälinen diakoniatyö. Serbian sodan myötä Kajaaniin tuli suuri ryhmä Kosovon albaaneja.
– Maahanmuuttajatyöhön piti paneutua tosi paljon. Olin Suomen Punaisen Ristin kanssa valmentamassa ystäviä maahanmuuttajille ja tutustumassa kaikkiin Kajaaniin tulleisiin maahanmuuttajaperheisiin. Kajaanin kaupungilla ei ollut tuossa vaiheessa maahanmuuttajatyön palveluja. Myöhemmin maahanmuuttajien määrä kasvoi entisestään, kun Kajaaniin perustettiin vastaanottokeskus.
Elina oli luomassa pohjaa myös Kajaanin rikosuhripäivystykselle, Kajaanin kriisiryhmälle ja Kainuun henkisen huollon ryhmälle. Vuosien saatossa vastuualueet siirtyivät häneltä esihenkilötyön puolelle.
– Työtovereinani ovat olleet lahjakkaat diakoniatyöntekijät. Haluan kiittää erityisesti analyyttisesti lahjakasta työtoveriani diakonissa Anneli Kemppaista, joka oli varahenkilönäni ja työparinani auttamassa muutosten läpiviemisessä.
Kiitollinen yhteisistä vuosista
Elina on kiitollinen siitä, että Kajaanin seurakunta on satsannut diakoniseen virkatyöhön eikä diakonian virkoja ole lakkautettu. Kajaanin seurakunta voi olla tänäänkin iloinen ja ylpeä ammattitaitoisista ja yhteistyökykyisistä diakonian viranhaltijoistaan.
– Diakoniatyö on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme. Mutta on myös tärkeää, että seurakunnassa on riittävästi diakonian virkatutkinnon suorittaneita, virkaansa vihittyjä diakoniatyöntekijöitä, Elina painottaa.
Muutokset diakonisen avun tarpeessa heijastelevat yhteiskunnallisia muutoksia. Mitä enemmän yhteiskunnassa tehdään säästötoimenpiteitä, sitä enemmän diakoniatyön asiakkaiden avun tarve kasvaa. Luovuttamattoman tärkeänä hän pitää sitä, että kaikki diakoninen apu on vastikkeetonta:
– Vaikka yhteiskunnan taloudellinen tilanne lähtisi kohenemaan, se ei näy diakoniatyön asiakkaiden arjessa siinä määrin kuin yhteiskunnallisen vaurastumisen mittareissa. Diakonian asiakkaiden osalta kestää kauemmin päästä eteenpäin ahdingosta ja sen synnyttämistä muista haasteista, Elina muistuttaa ja huomauttaa samalla, että usein avuntarve on ylisukupolvista.
Diakoniatyöllä on kautta aikojen ollut tehtävänä paikata yhteiskunnan repeileviä turvaverkkoja, mutta avun tarjoaminen ei voi jäädä pysyväksi toimenpiteeksi. Nykyisin diakoniatyö on entistä suuremmassa määrin verkostoyhteistyötä viranomaisten ja muiden auttajatahojen kanssa.
Mikä on auttanut sinua jaksamaan työssäsi?
– Olen oppinut, että keskityn kuhunkin kohtaamiseen, kun sen hetki on. Jotta voin hoitaa työni, mieleni ja käteni tulee olla vapaat seuraavaa kohtaamista varten. Joskus rima luonnollisesti ylittyy, ja mietin työssä kohtaamiani ihmisiä myös vapaa-aikanani, esimerkiksi silloin kun asiakkaani on menehtynyt tai kokenut väkivaltaa. Minulle erityisen rakkaaksi tulee työtiimini tuki sekä työnohjaus- ja työterveyspalvelut ovat pitäneet yllä työssä jaksamistani siinä missä rukouselämäni, läheiseni ja harrastuksenikin.
– Koen vahvasti, että diakoniatyö on arjen jumalanpalvelusta. Monelle seurakunnan auttamistyö voi olla jopa ainut syy kuulua kirkkoon. Tulevaisuudessa vähäosaisuus kasvaa ja diakonisen virkatyön tarve ei tule vähenemään, vaikka väestön määrä Kajaanissakin vähenee.
Elinalle diakoniatyö on kutsumustehtävä, jossa hän palvelee kärsivää Kristusta lähimmäisissä. Matteuksen evankeliumiin (luku 25) sanoin:
”Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Elinasta tuli asiantuntija Mikkeliin
Elina Ingman on ollut Kajaanin seurakunnan diakoniatyöntekijä 32 vuotta. Siirtyminen Mikkelin hiippakunnan asiantuntijaksi on sujunut luontevasti, ja työyhteisö on myös siellä toimiva ja mukaansa tempaava, Elina kuvaa uutta työpaikkaansa. Työn sisällöt vastaavat monelta osin samaa kuin Kajaanissa, mutta eri näkökulmasta katsottuna.
Diakoniatyön asiantuntijana Elina kuuluu Mikkelin kapitulin työelämä- ja kehittämispalvelujen tiimiin, jossa työskentelee eri toimialojen asiantuntijoita. Elinan vastuulla on kouluttaa ja tukea hiippakunnan alueen diakoniatyöntekijöitä ja -pappeja, koordinoida työnohjausta ja Kirkon henkisen huollon ryhmiä sekä organisaatiokonsultointeja. Hän pitää yhteydenpitoa sairaalasielunhoitajien kanssa sekä toimii valtakunnallisissa diakoniatyön asiantuntijaverkostoissa.
Mikkelin hiippakunnassa on 36 seurakuntaa ja neljä rovastikuntaa. Uusi piispa tekee tutustumisvierailun seuraavan kahden vuoden aikana kaikkiin hiippakuntansa seurakuntiin, ja asiantuntijat ovat vierailuilla mukana. Tutustumiskäyntejä seuraavat piispantarkastukset.
Kuulostaa siltä, että teet kellon ympäri töitä?
– Hyvänen aika, minähän teen työajallista virkatyötä, Elina korjaa väärinkäsitystä ja muistuttaa, että ylityötunnit tasoitetaan ja työnrajaaminen on osa ammattitaitoa.
Mari Parkkinen valittiin Mikkelin hiippakunnan piispaksi syksyllä 2023. Mitä sinulla on sanottavaa uudesta piispasta?
– Hän on monipuolisesti lahjakas ja helposti lähestyttävä ihminen. Mielestäni hän on erinomainen valinta Mikkelin hiippakunnan piispaksi. Hän painottaa ja haluaa viedä eteenpäin asioita, jotka ovat myös minulle kristittynä tärkeitä, Elina vastaa ja kertoo samalla, että kapituli on parhaillaan käynnistämässä strategiatyöskentelyä, jota hän odottaa innolla.
Olet asunut Saimaan rannalla kohta puoli vuotta. Mille elämä näyttäytyy Mikkelissä?
– Olen juuriltani savolainen sekä karjalainen, joten se luo tuttuutta. Sukuni on asunut Mikkelissä aikoinaan kymmenisen vuotta, ja olen suorittanut täällä sairaanhoidon erityisharjoittelut, joten ihan tuntemattomaan paikkaan en ole tullut.
– Mikkeli on kaunis ja historiallinen entinen päämajakaupunki, joten täällä vaalitaan isänmaallisia perinteitä vahvasti. Mikkelissä on Mannerheimin grillistä Mannerheimin päiväkotiin ja tietenkin Sodan ja rauhan keskus Muisti, tiedekeskus, joka kertoo sodan vaikutuksista yhteiskuntaan ja ihmisiin. Täällä on monia
upeita retkeily- ja ulkoilupaikkoja sekä rikas seurakuntaelämä.
