Teologian tohtori Lauri Kemppaista ja valokuvaaja Reijo Haukiaa yhdistää läpi elämän jatkunut kilvoittelu. Hengellisen tien kulkeminen ja tuomiosunnuntain teema johdattavat ajatukset helposti viimeiseen tuomioon. Kysymys tuomiosta voi olla kuitenkin välittömämpi ja positiivisempi asia. Hengellisessä kilvoittelussa on hyvin paljon samaa eri uskonnoissa: kyse on jatkuvasta tuomion edessä olemisesta. Parhaimmillaan tuomio on peili, jonka valossa ihminen arvioi sydämensä tilaa ja elämänsä eri puolia.
toimitus Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Reijo Haukia
Helposti ajattelemme, että tuomio on pelottava asia. Armahtaako Jumala minut vai tuomitseeko minut? Kilvoittelun näkökulmasta elämä on jatkuvaa tuomion edessä olemista. Tuomio on peili, jonka valossa ihminen arvioi elämänsä eri puolia.
Kilvoittelu on jatkuvaa tuomion valossa elämistä
Lauri: Kilvoitteluun kuuluu omien ajatusten ja impulssien tarkkailu, se on osa puhdistuksen tietä. Kyse on jatkuvasta tuomion valossa elämisestä. Ihminen tunnistaa asioita, jotka ovat viemässä huonoon suuntaan, ja asioita, jotka rakentavat oikeaan suuntaan. Tällainen asenne yhdistää kaikkia hengellisiä kilvoittelijoita perinteestä riippumatta.
Reijo: Esimerkiksi joogafilosofiassa puhutaan erottelukyvystä. Kun ihminen saavuttaa melko korkean kehitysasteen erottelukyvyssä, on siitä enää pieni askel täydelliseen valaistumiseen.
Ratkaisevaa on, minkälainen ihminen sinä pohjimmiltasi olet
Lauri: Hengellisessä mielessä olennaisempi kysymys on, minkälainen ihminen sinä pohjimmiltasi olet, kuin mitä tekoja sinä teet. Se ei tietenkään tarkoita, ettei teoilla olisi merkitystä. ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matteus 25: 45) Kaikista syvin kysymys kuitenkin kuuluu, mitä sinun sydämessäsi on.
Reijo: Mestari Eckhartkin on sanonut, että tärkeintä ei ole, mitä sinä teet, vaan millainen sinä olet. ”Jos sydämesi on puhdas, myös sinun tekosi ovat puhtaita.” Hän ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että saat tehdä, mitä vaan.
Lauri: Hengellisissä perinteissä on usein riski väärinymmärrykselle. Kun kilvoittelija, kuten Augustinus, sanoo: ”Rakasta ja tee mitä haluat”, ajattelee maallinen ihminen helposti, että voi tehdä mitä vain. Mutta kun oikeasti mietitään, ketkä näitä asioita ovat sanoneet, niin hehän ovat olleet ankaria kilvoittelijoita itse. He ovat vaatineet itseltään paljon enemmän kuin perusmoraalia. Jeesuskin vaatii ihmisiä rakastamaan ja olemaan täydellisiä, että ”olisitte taivaallisen Isänne lapsia”. Hän kysyy seuraajiltaan, kävitkö katsomassa vankeja ja ruokitko nälkäisiä. ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matteus 25:40) Usko ja teot linkittyvät toisiinsa: Jos et näe ihmisiä rakkauden arvoisina, et ole ymmärtänyt Jumalaa.
Itsensä suojeleminen oikeilla valinnoilla
Lauri: Kaikissa suurissa uskontoperinteissä on ajatus, että kuoleman jälkeen sinä joudut vastaamaan siitä, miten olet elämäsi käyttänyt. Minkälaiseksi ihmiseksi sinä olet muotoutunut? Vaikka uskontojen kielikuvat ja symbolit ovat erilaisia, on niillä selkeä yhdistävä tekijä: ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.”
Reijo: Nykyisessä nettikulttuurissa korostuu sydämen varjelemisen tärkeys. Kaikki, mitä sinä puhut ja teet, mitä sinulle tapahtuu – se jättää ihmiseen jälkensä. Se vaikuttaa siihen, minkälainen ihminen sinä olet. On tärkeää valita, minkälaista informaatiota ottaa vastaan.
Lauri: Eikä ruoki negatiivisia taipumuksia itsessään, vaan pyrkii ohjaamaan itseään tietyillä valinnoilla poispäin niistä. Mitä pidemmälle ihminen hengellistä matkaa kulkee, sitä herkemmin hän alkaa huomata itsessään korjattavia asioita.
Armo ja tuomio eivät ole aina toistensa vastakohtia
Reijo: Pyhät ihmiset ovat suurimpia syntisiä omasta mielestään.
Lauri: Esimerkiksi Siluan Athosvuorelainen eli Athoksella ja kilvoitteli koko ikänsä. Hänen hengellinen opetuslapsensa Sofroni Saharov kysyi Siluanin kuolinvuoteella, että haluatko isä kuolla. Siluan oli vastannut: ”Minä en ole vielä nöyrtynyt.” Vaikka Siluan oli nöyrtynyt koko elämänsä, hän oli tietoinen siitä, kuinka kaukana hän vielä oli Kristuksen ja Jumalan kirkkaudesta.
Lauri: Armo ja tuomio eivät ole aina toistensa vastakohtia. Armo auttaa ihmistä näkemään totuuden itsestään, sen, minkälaista pimeyttä hänessä vielä on. Se taas kutsuu ihmistä kilvoittelemaan.
Reijo: Isä Paisios on sanonut, että ”puhdista sydämesi, niin tuhannet ympärilläsi pelastuvat”.
Jatkuvaa tuomion edessä olemista
Reijo: Katumus on kreikaksi metanoia, mikä tarkoittaa mielenmuutosta. Ei märehditä vain sitä, mitä on tullut tehtyä, vaan pyritään aktiivisesti tekemään oikeita tekoja. Buddhan opetus on sama kuin kristinuskossa: lakkaa tekemästä pahaa, pyri tekemään hyvää ja puhdista sydämesi.
Lauri: Helposti ajattelemme, että tuomio on pelottava asia. Armahtaako Jumala minut vai tuomitseeko minut? Kilvoittelun näkökulmasta elämä on joka tapauksessa jatkuvaa tuomion edessä olemista. Tuomio on peili, jonka valossa ihminen arvioi oman sydämensä tilaa ja elämänsä eri puolia.
Tuomion voi ajatella myös positiivisessa mielessä. Kaikki yhteiskunnalliset rakenteet perustuvat sille, että tuomitsemme joitakin asioita vähemmän tavoiteltaviksi. Helpoin esimerkki on oikeuslaitos: olemme päättäneet, että toisen ihmisen tappamisesta seuraa tuomio. Sen ideana on, että mahdollistamme turvallisen elämän. Tuomio on väline siihen, että luodaan jonkinlaiset rakenteet hyvälle elämälle.
Hengellisissä asioissa ajatus tuomiosta on eräänlainen kompassi, joka auttaa erottamaan oikean väärästä. Se on sidoksissa siihen, mitä pidetään hyvänä elämänä.
Pieni tuomion pelko on hyvästä
Reijo: Liiallinen armoon luottaminen voi olla myös pahaksi. Silloin ihminen voi ajatella voivansa tehdä mitä vaan, kun lopulta kuitenkin katuu ja saa syntinsä anteeksi. Karmassa on aina olemassa seuraus.
Synnintunnustuksessa synnit tunnustetaan papille. Silloin pitää muistaa, että pappi ei anna syntejä anteeksi vaan Jumala. Pappi on vain todistaja, välittäjä. Kyllä pieni tuomion pelko on aina hyvästä.
Lauri: Aito katumus on oikeastaan metanoiaa, mielenmuutosta. Ihminen on vaikkapa kiusannut kouluaikana toista oppilasta. Riippumatta siitä, miten kiusaaja saa tai ei saa anteeksi, on hän jättänyt selkeät seuraukset toisen ihmisen elämään. Kiusattu saattaa kantaa loppuelämänsä traumoja asiasta. Silloin, jos kiusaaja todella katuu tekoaan, ottaa hän osan siitä tuskasta kantaakseen vähintään katumuksen tunteena.
Sovinto100-tapahtumassa Kalliossa entinen rasistijengiläinen katui tekojaan ja kiersi puhumassa rasismia ja vihaa vastaan. Hän osoitti aitoa katumusta ja näki entisten tekojansa seuraukset.
Hyveestä tulee ihmisen luonto
Reijo: Kristityn elämä on kaksijakoista: on Herran pelko sekä ilo ja toivo. Ne ovat kuin jing ja jang – ne kuuluvat yhteen.
Lauri: Minusta tuntuu, että Sofroni pelkäsi eniten sitä, että hän toimii Jumalan Pyhää Henkeä vastaan. Kyse ei ole vain ulkoapäin tulevan rangaistuksen pelosta, vaan siitä, rakastanko lähimmäistäni niin kuin itseäni. Jos toimii vain pelosta käsin, se on orjan tie. Jos toimii palkkion toivossa, se on palkkarengin tie. Mutta kun toimii rakkaudesta Jumalaan, on motivaatio oikeassa suunnassa.
Reijo: Joogafilosofi Patañjali korosti, että perille päässeen joogin teot eivät ole mustia tai valkoisia. Hän tekee aina oikein, mutta ei pyydä koskaan siitä palkkiota.
Lauri: Jeesuksella on sama ajatus: kun teette, älkää odottako siitä kiitosta ja kehua. Hyvyys on palkkio itsessään, eikä keino jonkun muun asian saavuttamiseen.
Tavoite on, että hyve ikään kuin lakkaa olemasta hyve, ja siitä tulee ihmisen luonto.
Jeesuksen opetuksen mukaisesti ”minä teen vain lähettäjäni tahdon.”
Jumala puhuu meissä
Lauri: Kaikissa kilvoitteluperinteissä muistutetaan siitä, että pelkkä kirjojen lukeminen ei ole hengellisen elämän todellinen ydin. Jos vain luet teologiaa, mutta et kiinnitä huomiota rukoukseen ja kilvoitteluun, et ole oikealla tiellä. Kirjatieto voi kääntyä jopa ihmistä vastaan, jos kilvoittelu ja rukouselämä unohtuvat.
Reijo: Rukoukseen kuuluu kuuntelemisen asenne. Kun rukous on täydellistä, me emme puhu Jumalalle, vaan Jumala puhuu meissä.
Lauri: Hiljaisuudessa on myös tuomio läsnä. Kaikki asiat pääsevät esille. Siinä tilassa ihminen tulee tietoiseksi asioista, jotka ovat pysyneet hälyn alla. Tuomio ja armo kulkevat käsi kädessä kokemuksessa.
Reijo: Minusta Mestari Eckhartin Neljä joulusaarnaa on hieno kirja. Joulu ei ole yksittäinen tapahtuma, jossa muistellaan Jeesuksen syntymää. Jeesus syntyy joka päivä ihmisen sydämeen. Sielun pohjalla on tyhjä tila, jonne ihmisen pitää sydäntään puhdistamalla saattaa Jumala.
