Marjatta Fröberg
pastori
Hiljattain eräs ystäväni kysyi minulta, että miksi hän ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua.
Siinä tulivat mieleeni Jeesuksen sanat: Minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä. Kun kerroin ystävälleni nuo Jeesuksen sanat, niin vastaukseksi sain, että eipä hän ole minulle paljon kolkutellut.
Jumalan kutsun havaitseminen ei ehkä ole helppoa, jos ei ole tietoa siitä, että ihmisen on tämän elämän aikana tarkoitus löytää tie Jumalan valtakuntaan. Joskus ihminen vasta kuolinvuoteellaan valpastuu sen kuulemaan.
Evankeliumissa (Luuk 19:1-9) kerrotaan Sakkeuksesta, jolle tuli valtava halu nähdä Jeesus. Kuultuaan hänen olevan tulossa Jerikoon Sakkeus kiipesi viikunapuuhun, josta hän saattaisi nähdä hänet kenenkään sitä huomaamatta. Kuitenkin Jeesus näki hänet heti ja sanoi: Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi. Tuossa hetkessä tapahtui jotakin suurta: Jeesuksen rakkaus sulatti Sakkeuksen sydämen, niin että se täyttyi valtavalla ilolla.
Samalla hänelle avautuivat Jumalan valtakunnan ovet. Jumalan sana antaa meille lupauksen siitä, että Jeesuksen seurassa Jumalan valtakuntaa voit elää jo täällä maan päällä ja päästä osalliseksi sen tuomista aarteista ja iloita niistä. Kadoksissa olevia Jeesus tuli pelastamaan.
Syntisen miehen kotiin Jeesus oli halukas menemään, kun Sakkeus vain ilmaisi tahtonsa nähdä hänet ja otti hänet kiireesti vastaan. Ehkäpä Sakkeuksen tekemät vääryydet olivat saaneet hänet synnin tuntoon ja haluun kohdata Jeesus. Usein myös vastoinkäymiset voivat avata korvamme kuulemaan hänen kutsunsa, joten – ole kuulolla!
