Johannes Gorodoff syntyi Venäjän Arkangelissa Mezenin kylässä. Vuosisadan vaihteessa tsaarin armeijan upseerina hän tuli Venäjän armeijan mukana Suomenlinnaan kirjuriksi.
Tuula Kurkinen, Kirkon keskusteluavun
toiminnanohjaaja
–
Monen ihmisen suurin murhe on yksinäisyys. Yksinäisyyden kokemus kertoo yhteenkuuluvuuden tarpeesta. Syvä ja pitkittynyt yksinäisyyden kokemus on lamauttavaa ja voi merkittävästi heikentää ihmisen hyvinvointia.
Kirkon keskusteluavussa kohtaavat kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä. Kuuntelijaksi saapunut päivystäjä tulee oman arkisen elämänsä keskeltä. Matkalla päivystämään hän jättää taka-alalle oman elämänsä huolet ja siirtyy olemaan yhteydenottajaa ja hänen tarinaansa varten. Keskusteluavun auttamiskanavalla kohtaavista henkilöistä toinen on yhteydenottaja, joka haluaa kertoa oman elämänsä tärkeistä ja usein kipeistäkin asioista tuntemattomalle kuuntelijalle. Hän haluaa yhteyden toiseen ihmiseen, kanssamatkaajan.
Elämässä arki ja juhla vuorottelevat samoin kuin ilot, surut ja huolet. Arki ja juhla monine tunteineen ovat jaettavissa jonkun toisen ihmisen kanssa, sillä elämää eletään suhteessa toisiin. Jo yhteen päivään mahtuu niin monia tunteita ja tapahtumia, joista haluaa kertoa lähellä oleville ihmisille. Miten paljon muutoksia ja elämän käänteitä mahtuukaan vuoden kiertoon. Elämän arvaamattomuus koskettaa meitä jokaista, ja huolien kirjo on moninainen. Jaettu ilo on kaksinkertainen, sen tiedän. En kuitenkaan väitä surun jakamalla puolittuvan, mutta toisen tukemana surujen ja huolien kanssa ei tarvitse olla yksin.
Tarvitsemme ihmisiä ja kokemusta siitä, että jossain on joku, joka tietää olemassaolostani ja välittää. Näin ei todellisuudessa aina ole. Monen ihmisen suurin murhe on yksinäisyys. Yksinäisyyden kokemus kertoo yhteenkuuluvuuden tarpeesta. Syvä ja pitkittynyt yksinäisyyden kokemus on lamauttavaa ja voi merkittävästi heikentää ihmisen hyvinvointia.
Keskusteluavun yhteydenottajista yli 70 prosenttia asuu yksin. Hyvinvointi, ihmissuhteet, yksinäisyys sekä arkisen elämän huolet ovat keskeisiä keskustelunaiheita. Puhumisen tarve on hätä itsessään. Se nousee kokemuksesta, ettei ole ketään kenelle kertoa asioistaan. Monelle yhteydenottajalle keskusteluavun päivystäjä voi olla päivän ainoa kontakti. On huojentavaa jutella toisen ihmisen kanssa.
On arvokasta, että voi tarjota toiselle kokemuksen siitä, että tässä maailmassa on hetken joku juuri häntä varten. Se on kuin kuiskaus taivaasta, sanoittaa piispa Mari Leppänen kiitostaan keskusteluavun päivystäjäkunnan koulutusmateriaalin esipuheessa. Voisitko sinä olla hetken “se joku” kanssamatkaaja, joka saapuu päivystämään ja asettuu kuuntelijaksi kysyen, mitä sinulle kuuluu tänään?