Perttu Kyllönen
kappalainen
Miksi nykyisin ei tapahdu samanlaisia ihmeitä kun
Jeesuksen ja apostolien aikana? Siinäpä vaikea kysymys.
Raamattu tuo esille, kuinka Jeesuksen ja alkukirkon aika oli voimakkaiden ihmetekojen aikaa. Jeesuksen tekemät ihmeet olivat tunnusmerkkejä hänen jumalallisesta alkuperästään. Hän osoitti olevansa Jumalan poika. Alkukirkon aikana tapahtuneet ihmeparantumiset todistivat siitä, että apostolit tekivät Jumalan suuria tekoja Jeesuksen nimessä.
Apostolien teoissa (Apt 3:1-10) on kuvattu tapahtuma, jossa Pietari ja Johannes kohtasivat temppelissä ramman kerjäläisen, joka pyysi heiltä almua. Pietari sanoi miehelle, ettei heillä ole hänelle annettavana kultaa eikä hopeaa, ja jatkoi: ”…mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele!” (Apt 3:6) Pietarin
auttamana mies nousi ylös ja ylisti temppelissä Jumalaa. Tapahtui siis suuri ihme tuon miehen elämässä. Hän pystyi kävelemään omilla jaloillaan, mutta mikä tärkeintä: hän sai uskoa. Usko näkyi kiitoksena.
Tänäkin päivänä tapahtuu ihmeitä. Jatkuvasti Jumala luo jatkuvasti uutta elämää. Vastasyntynyttä lasta katsellessa saamme olla suuren ihmeen äärellä. Kun Jumala luo uutta elämää, Hän luo lapsen yhteyteensä. Se vasta onkin todella ihmeitten ihme, että syntinen
ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi. Papin työssä olen kohdannut ihmisiä, joita Jumala on puhutellut sairauden tai elämän vastoinkäymisten kautta. Ne ovat voineet riisua heidät itseriittoisuudesta, jolloin mieli on saattanut kääntyä armolle vastaanottavaiseksi.
Vapahtajamme on lääkäri ja parantaja, joka on sairauden tuttu ja kipujen ystävä. Synti turmeli maailman, mutta Jeesus korjasi katkenneen yhteyden Jumalaan. Jeesus käski omiensa saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta hänen nimessään. Jumalan valtakunta on syntisten sairaala, jossa meitä hoidetaan armolla ja totuudella
