Pitkän ja kituliaan ajan jälkeen Kajaanin ja sen ympäristön kehityksen sai vauhtiin 1900-luvun alussa rautatien tulo, sen myötä puutavarateollisuus ja henkisen nousun virittäjänä opettajaseminaari. Tervatalous loppui.
Ivan Sergejeffin sukuhauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 31,
paikka 317).
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun Museon kuva-arkisto
Nousu tarvitsi tekijöitä, yksi merkittävimmistä oli kauppias Ivan Sergejeff. Vienan laukkukaupalla oli Kainuussa pitkät perinteet. Ivanin isä Aksentjef oli tullut Uhtualta, luopunut laukkukaupasta ja asettunut kauppiaaksi Kajaaniin. Kauppaluvan hän sai ensimmäisen kerran jo v. 1881. Myöhemmin hänen omistamansa talo siirtyi Ivanille. Tämä anoi ja sai ensimmäisen kerran kauppaluvan v. 1896.
Kajaanin kauppiaiden joukossa Ivan Sergejeff ei Venäjän kansalaisena osallistunut julkiseen politiikkaan, mutta oli silti vahva, monitahoinen vaikuttaja. Tuolloinen Vienan vapauttamiseen tähtäävä heimoaatekin sai hänestä tukijan. Uhtualaisella taustalla lienee ollut merkityksensä. Kajaanin Puutavara Oy perustettiin 1907. Sergejeff osallistui ostamalla viidenneksen
myynnissä olleista 250 osakkeesta – ainoana kajaanilaisena. Hän myös hankki ja rakensi kiinteistöjä ja osti tontteja eri puolilta kaupunkia. Liikkeet saivat toimitiloja käyttöönsä. Yhtenä Suomen ensimmäisistä kunnallisista lastentarhoista aloitti toimintansa 1914 Kajaanin kansanlastentarha Sergejeffin talon piharakennuksessa.
Tulipalo tuhosi 1905 Aleksanterinkadulla (Kauppakatu) sijainneen kauppatalon. Jo seuraavana vuonna Sergejeff rakennutti paikalle kaksikerroksisen, tiilipäätyisen liikepalatsin, jossa Puutavarayhtiön ensimmäinen konttorikin sijaitsi. Talon omisti myöhemmin Osuusliike ja 1970 avattu tavaratalo Centrum oli osaksi sen paikalla. Ainoa Sergejeffin rakennuttama, vielä jäljellä oleva talo on Kauppakatu 42. Sen lisäksi, että piti sekatavara- ja ruokakauppaa, Sergejeff harjoitti laivaliikennettä Sotkamoon.
Perhe-elämässään Ivan Sergejeff toteutti patriarkaalista perinnettä: hänen huonekuntaansa kuului puolison ja lasten lisäksi kolme piikaa, renki ja kaksi puotipalvelijaa. Ensimmäinen vaimo oli Hilda Maria, o.s. Karjalainen, kunnankirjurin tytär Paltamosta. Lapsia perheeseen syntyi yhdeksän. Puolison kuoltua 1917 Sergejeff solmi kymmenen vuoden leskeyden jälkeen uuden avioliiton viisitoista vuotta nuoremman Fredrika Särkän kanssa. Tämä avioliitto päättyi Ivan Sergejeffin kuolemaan 7.12.1934.
Suomessa oli viime vuosisadan alussa vahva nimien suomalaistamisen aalto. Sergejeffien seitsemän lasta ottivat nimen Saarto, mikä toteutui v. 1918 pelkällä viranomaisilmoituksella. Lapset kouluttautuivat ja toimivat merkittävissä asemissa. Mainittakoon, että vanhin tytär Anna oli opettaja ja asui Kajaanissa. Hänen raskas uhrinsa oli menettää puoliso
sisällissodassa ja molemmat poikansa, toinen talvi-, toinen jatkosodassa.
