Adolf Rimpiläinen syntyi Kuluntalahden Mattilassa. Opinahjona
ala-alkeiskoulu, työt 1860-luvun nälkävuosina Petäiskosken kanavalla
ja myöhemmin kaupassa viitoittivat 1900-luvun alun kenties
tunnetuimman kainuulaisen urapolkua.
Rimpiläinen perusti 1878 tukku- ja vähittäiskaupan taloonsa
Raatihuoneentorin varrelle. Liike menestyi ja sen omistajasta tuli
kaupungin varakkain.
Adolf Rimpiläisen hauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 2, rivi 28,
paikka 291).
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun museo
Vuosisadan alku oli Kainuussa nousun aikaa: rautatie, puutavarayhtiö ja opettajaseminaari paransivat elinkeinoelämää ja henkistä tilaa nälkävuosien jälkeen. Rimpiläinen välitti tervaa, mikä lisäsi katovuosina tervanpolttoa, ja perustamansa Tihisenniemen tiilitehdas
helpotti rakennusmateriaalin saantia. Hänen rakennuttamansa on mm. nykyinen Väinölän koulu.
Liikkuvan väen mukana tuli kulkutauteja, joihin ei ollut lääkkeitä. Pelätyimpiä oli keuhkotauti. Rimpiläinen oli jo 1870-luvulta lähtien kehitellyt siihen lääkettä. Piirilääkäri Arvelinin tukemana hän alkoi kesällä 1908 hoitaa potilaita rohdolla, jonka suosio saavutti sellaiset mitat, että kokeilut päätettiin siirtää Helsinkiin ja perustaa sinne parantola. Rimpiläinen myi liikkeensä ja sijoitti rahat Rimpi Oy:öön. Lääkäriseura Duodecim kuitenkin heti kaatoi hankkeen. Seurasi konkurssi eikä parantolan siirto Kajaaniin onnistunut. Lääkkeen koostumusta Rimpiläinen ei paljastanut. Väitettiin siihen keitetyn ainakin tervaa ja konjakkia.
Rimpiläinen menetti talon ja tontin. Toimitusjohtaja Paavo Paloheimo pestasi tutun miehen puutavarayhtiöön, jossa metsäostoissa tarvittiin kauppiastaitoja. Adolf Rimpiläinen toimi monissa luottamustehtävissä: kaupungin valtuusmiehenä neljä ja raatimiehenä 41 vuotta sekä lisäksi säästöpankin, rahatoimikamarin ja Seppälän maamieskoulun johtokunnan jäsenenä.
Puoliso oli Maria, o.s. Lundvall, ja tyttäriä kaksi: Hellin, suomen kielen ja kirjallisuuden lehtori, jota oppilaat leikkisästi kutsuivat Rimpukaksi, ja kirjanpitäjä Saimi, joka solmi avioliiton lehtori Isidor Vuoren kanssa ja toimi myös opettajana. Heillä oli yksi tytär,
Maija, joka oli pääkaupunkiseudulla apteekkarina.
Isidor Vuoren kerrotaan valmistaneen ja myyneen Rimmike-rohtoa vielä 1940-luvulla uskollisille asiakkaille. Hän oli saanut apeltaan lahjaksi kultakellon, joka on edelleen muistona suvun hallussa.
