Kirje veteraaneille

Kirjoitusprojektiin osallistuivat kahdeksannen luokan oppilaat luokilta 8A, 8B, 8C ja 8D opettajiensa johdolla. Oppilaat ovat suunnilleen samanikäisiä kuin pikkulotat ja sotilaspojat
olivat Suomen sotavuosien 1939–1945 aikaan. Jokaisella luokalla oli ensin pohjustustunti, jossa käytiin läpi termit sotilaspoika, sotaorpo ja pikkulotta sekä perehdyttiin aiheeseen.
Äidinkielen tunneilla jatkoimme aiheeseen perehtymistä muun muassa katsomalla pätkiä aiheeseen liittyvistä dokumenteista. Historian pohjustusten jälkeen kävimme läpi kirjeen kirjoittamisen ohjeet, ja oppilaat alkoivat suunnitella sekä kirjoittaa kirjettä apukysymysten avulla.

Kiitos kuuluu kaikille kirjeen kirjoittaneille, sillä hyviä kirjeitä oli paljon. Niiden joukosta opettajilla oli vaikea työ valita kustakin ryhmästä vain yksi kirje. Arviointikriteereinä
olivat kirjeestä välittyvä tunne, omat ajatukset ja pohdinta sekä kieliopillisesti oikein kirjoitettu teksti. 
Tiina Tuominen, äidinkielenopettaja,
Kajaanin Keskuskoulu

                                                                  *******

Voittajakirjeet kirjoittivat Aapeli Niemelä, Sohvi Tervonen ja Saara Hemminki.
    Aapeli Niemelä 8D: Kirjoitin kirjeen sotilaspojille. Kirjoittamista pidin helppona, ja kirje syntyi vaivattomasti, kun olimme tunnilla katsoneet aiheeseen liittyviä dokumentteja. Rauha
on hyvä asia, ja itsenäisessä Suomessa voimme itse päättää maamme asioista.
Sotilaspojat ovat nuorena tehneet työtä maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi,
siitä haluan kirjeessäni kiittää ja osoittaa kiitollisuuteni.
    Sohvi Tervonen 8A: Valitsin kirjeen saajiksi sotaorvot. Heihin pystyn samastumaan, koska oma isäni menehtyi ollessani kahdeksan vuotta vanha. Kun koulussa puhuttiin tästä kirjeiden kirjoittamisesta, aloin miettiä, mitä itsenäinen Suomi minulle merkitsee. Tuli mieleeni suomen kieli, kulttuuri ja se, että saa kasvaa turvallisessa maassa. Kirjeellä voin osoittaa myötätuntoa ja kiitollisuutta. Itse kirjeen kirjoittaminen tuntui samalta kuin muutkin koulussa annetut tehtävät.
    Saara Hemminki 8A: Osoitin kirjeeni pikkulotille, sillä pystyin samastumaan niihin tehtäviin, mitä he ovat sodan aikana tehneet. Koulussa katsotut dokumentit auttoivat tehtävässä. Pikkulotille haluan sanoa, että olette ottaneet suuren vastuun jo hyvin nuorena, ja se inspiroi minua tekemään parhaani esimerkiksi koulussa. Haluan tehdä Suomesta työnne arvoisen. Rauha ei ole itsestäänselvyys, sen eteen on tehty isoja uhrauksia.

toimitus: Mirja Kananen

                                                           *******

Hei sinä arvoisa sotaorpo!
Aluksi haluan sanoa, että otan suuresti osaa menetykseesi. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua menettämään vanhempaansa. Minun oma isäni menehtyi, kun olin kahdeksan, joten voin samaistua suruusi. Toivon, että näiden monien vuosien aikana olet löytänyt ihmisiä, joille puhua asiasta, etkä ole joutunut olemaan yksin menetyksesi kanssa. Kun koulussa puhuttiin tästä tulevasta projektista, aloin miettiä, mitä itsenäinen Suomi minulle merkitsee. Ensin tuli mieleen suomen kieli. Sitten se, että saa kasvaa turvallisessa maassa, koska se ei ole kaikille itsestäänselvyys. Siksi kaikkien sotaveteraanien, sotilaspoikien, lottien ja pikkulottien sodan aikana tekemä työ on niin arvokasta. Arvokasta on myös työ, jota tekivät sodan aikaan kotiin jääneet äidit ja lapset. Isän lähdettyä rintamalle teidän piti pyörittää taloutta ilman perheen miehen työpanosta, ja ilman tätä yhteiskunta ei olisi pyörinyt sodan aikana.

Minun ukkini oli sotaveteraani ja mummoni entinen lotta. He molemmat kuolivat ennen syntymääni, joten en ole koskaan tavannut heitä, mutta arvostan työtä, jota he tekivät Suomen itsenäisyyden eteen. Kuka tietää, ehkä he työskentelivät sinun vanhempiesi kanssa sodan aikana. Tiedän kuitenkin, kuinka tärkeää heidän ja sinun vanhempiesi tekemä työ oli.

Lopuksi haluan vielä toivottaa sinulle mukavia ja terveitä eläkepäiviä!

Sohvi Tervonen
14-vuotias oppilas Kajaanista

Hei pikkulotta!
Haluaisin kiittää sinua siitä, että olen saanut viettää elämääni vapaassa Suomessa, jossa vallitsee rauha.

Jokaisen olisi hyvä muistaa, ettei Suomen rauha ole itsestään selvä, vaan sen eteen on nähty paljon vaivaa ja tehty isoja uhrauksia. Ihailen kunniallista ajattelutapaa, että puolustetaan isänmaata oman henkensä uhalla. Mielestäni kunnioitus, arvostus ja kiitollisuus ovat päällimmäiset tunteet itsenäisyysjuhlaa katsoessani ja kynttilöitä haudoille viedessäni. Myös ylpeys omasta maasta, kulttuurista ja kansasta kasvaa, kun aiheesta ottaa lisää selvää.

Olen lukenut, että sodan aikana Suomessa oli tanssikielto. Se oli ilmeisesti aika tiukka, mutta sinä varmasti tiedät aiheesta enemmän.

Sota on hyvin pelottava ja totinen asia. Kukaan ei voi varmasti kuvitella millaista se on, jos sitä ei ole itse kokenut. Minun äitini molemmat ukit taistelivat jatkosodassa. Tarkempaa tieto meillä ei ole, koska sodasta ei ole suvussani juuri puhuttu.

Olet ottanut suuren vastuun jo hyvin nuorena ja se inspiroi minua tekemään parhaani esimerkiksi koulussa. Haluan tehdä Suomesta teidän työnne arvoisen. 
Kaikkea parasta Sinulle.

Toivoo: Saara Hemminki, 8 A

Terve, arvon sotilaspoikana toiminut!
Kiitos siitä, että olet tehnyt töitä itsenäisen ja vapaan Suomi-isänmaani eteen. Se merkitsee minulle todella paljon, että voin olla ylpeä isänmaastani. Osoitan kiitollisuuttani sillä, että pyrin tekemään töitä isänmaani eteen ja aion suorittaa varusmiespalveluksen mahdollisimman hyvin ja ehkä jopa jäädä töihin varuskuntaan. Jos Suomessa syttyy joskus sota ja minulla on mahdollisuus puolustaa isänmaatani, aion tehdä kaikkeni, että Suomi pysyy vapaana ja itsenäisenä. Olen kuullut jotain juttuja, että minunkin suvussani olisi ollut ainakin yksi sotilaspoika. Olisi kiinnostavaa ja mielenkiintoista kuulla lisää tarinoita sotilaspojista. Kiitos vielä kerran omistautumisestasi isänmaamme puolustamiseen. Toivotan sinulle sotilaspoikana toiminut oikein mukavaa ja rauhallista vanhuusaikaa!

Terveisin Aapeli Niemelä, 14-vuotias
koululainen Kajaanista