Moni jumalanpalveluksessa tai muussa kirkossa järjestettävässä tilaisuudessa vieraillut lienee huomannut alttarilla olevat kukat. Usein näyttävät kimput vaikuttavat koristeilta, mutta itse asiassa kukilla on oma tärkeä osansa kirkkotilassa.
Jyri Kitti
Kuvaaja: Raimo Sivonen
Pidän paljon tulppaaneista, koska ne ennakoivat kevättä.
Suntio Tiina Rönty kertoo, että suntio-opinnoissa kukkien käyttöä kirkkotilassa ja jumalanpalveluselämässä käsiteltiin vain oppimateriaaleissa. Sen sijaan seurakunnassa niiden käyttöön opastettiin huolellisesti. Tämä olikin olennaista, sillä kirkkojen alttarikukista huolehtiminen on suntioiden vastuualuetta.
Alttarikukkien pitää olla leikkokukkia. Ruukkukukkia saa olla muualla kuin alttarilla. Muovikukkia ei kirkoissa ole tapana käyttää. Kirkossa on myös syytä huomioida, ettei sinne mielellään tuoda voimakkaasti tuoksuvia tai vahvasti allergisoivia kasveja. Suntioiden tehtävänä on tilata alttarikukat kirkkoihin, ja vastata niiden hoitamisesta. Kesällä käytetään luonnonkukkakimppuja ja koivunoksia.
Miten kukkia sitten hoidetaan?
– Kun kukkakimppu tulee, niin kukkiin leikataan imupinnat, valitaan sopiva maljakko ja poistetaan kukista alimmat lehdet, jotta ne eivät jää veteen. Kukkien vesi pyritään vaihtamaan joka toinen päivä. Kukat säilytetään viileässä ne ajat, jolloin ne eivät ole alttarilla.
Nämä Tiinan antamat hoito-ohjeet sopivat varmasti myös kotioloihin.
Miksi kirkon alttarilla sitten on kukkia?
– Ne eivät ole niinkään koristeita, vaan jumalanpalvelussymboleita. Usein ne viittaavat siihen kirkkovuoden aikaan, jota elämme. Kukat kuvaavat elämän monia puolia, kuten kasvua, haurautta, iloa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon, kertoo Tiina.
Tiettyihin pyhäpäiviin liittyvät tietyt kukat. Näistä esimerkkinä pitkäperjantain viisi punaista ruusua, jotka symboloivat Jeesuksen viittä haavaa. Pääsiäisenä taas kukkana on keltanarsissi, joka kevään ensimmäisenä kukkana kuvaa elämän voittamista. Yleisiä alttarikukkia, joita kimpuissa näkee, ovat ruusut, neilikat, marketat ja krysanteemit, sekä tulppaanit.
Tiina sanoo, että hänen oma lempialttarikukkansa on tulppaani.
– Pidän paljon tulppaaneista, koska ne ennakoivat kevättä.
Kun seuraavan kerran menet kirkkoon, niin ehkä katsot siellä olevia kukkia hieman eri näkökulmasta. Niilläkin on tärkeä osa.
Elämä on voittanut
Joskus kirkossakävijää saattaa ihmetyttää, miksi kimput vaikuttavat nuupahtaneilta, ja osa kukista on jopa lakastunut. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että suntio olisi laiminlyönyt tehtäviään, vaan on osa alttarikukkien symboliikkaa. Niiden tehtävä on muistuttaa elämän hauraudesta ja rajallisuudesta.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Ps. 90
Toisaalta kukat kuvaavat myös Jumalan huolenpitoa. Muistutetaanhan Raamatussa meitä siitä, kuinka Jumala pitää meistä huolta, aivan kuin kedon kukistakin.
»Mitä te vaatetuksesta huolehditte!
Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Matt. 6.
Ja tietysti kukat muistuttavat myös kirkon tärkeimmästä asiasta, ylösnousemuksen ilosanomasta. Pitkän talven jälkeen ensimmäiset kukkapenkistä tai tien varrelta pilkottavat kukat, tai koivuun puhkeavat hiirenkorvat, tuovat lähes kaikille hymyn huulille. Talvi on taipunut, elämä on voittanut. Sama ihmeellinen asia tapahtui silloin, kun Jeesus nousi kuolleista. Silloin kuoleman kylmä valta murtui, ja kevät voitti, elämän kevät.
Vaan ylösnousemukseen
me täällä uskomme,
sen kevään sarastusta
tähyilee toivomme.
Kun murtuu roudan valta,
maan kukka kohoaa,
myös ruumis mullan alta
kirkkaana nousta saa.
Virsi 249
Jyri Kitti
