Kirkon Palveleva puhelin perustettiin vuonna 1964 auttamaan erityisesti itsemurhavaarassa olevia ihmisiä. Samainen syy on ollut sysäys auttavien puhelimien syntyyn myös muualla maailmassa jo ennen palvelun perustamista Suomessa. Vaikka ajat ovat muuttuneet, palvelulle on edelleen tarvetta.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Reijo Haukia
Suuri kiitos päivystäjäkunnalle, joka on mukautuvaisesti tarttunut uuden tekniikan mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ja välillä haasteisiinkin.
Taloudelliset huolet, ihmissuhteet sekä ylipäänsä ihmisen hyvinvointi ja jaksaminen ovat yleisiä yhteydenoton syitä.
– Kun oman elämän murheiden lisäksi maailmassa on juuri nyt paljon epävarmuutta, se aiheuttaa ahdistusta, näköalattomuutta ja masentaa, Tuula Kurkinen kertoo soittajien huolista, ja muistuttaa, että puheluiden yhteydessä on mahdollisuus käsitellä myös hengellisen elämän kysymyksiä.
Monelle soittajalle on tärkeintä, että saa puhua ja että on joku toinen ihminen, joka kuuntelee ja hyväksyy juuri sellaisena kuin on. Päivystäjät eivät voi tarjota valmiita ratkaisuja, mutta he voivat omalla läsnäolollaan keventää soittajan taakkaa.
– Noin 70 prosenttia soittajista asuu yksin, jolloin elämä on usein näköalatonta ja toivotonta, Tuula huomauttaa.
– Toivo syntyy siitä, että toinen ihminen pysähtyy kuuntelemaan ja juttelemaan kanssasi. Parhaimmillaan se synnyttää tunteen, että erilaisista elämänhaasteista selvitään ja nimenomaan yhdessä.
– Kirkon keskusteluavun ydinviesti on, että yksin ei tarvitse pärjätä. Tämä on aika iso toivon viesti.
Tekniikka mahdollistaa
Kirkon keskusteluavun palvelussa toimii noin 900 päivystäjää eri puolilla Suomea. Kainuussa heitä on 37, joista suurin osa Kajaanissa.
– Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet 2000-luvulla tekniikan kehittymisen myötä. Vuonna 2007 palvelu muuttui paikallisesta palvelusta valtakunnalliseksi, jolloin käyttöön tuli yksi puhelinnumero suomenkieliseen ja yksi ruotsinkieliseen palveluun. Sen lisäksi kehittyivät verkkopalvelut, nettikirje ja chat. Samalla on tullut joitakin muita teknisiä uudistuksia, joilla palvelua on uudistettu ja parannettu.
– Suuri kiitos päivystäjäkunnalle, joka on mukautuvaisesti tarttunut uuden tekniikan mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin.
Kuudenkymmenen toimintavuoden jälkeen voidaan todeta, että Kirkon keskusteluavussa tehdään edelleen merkittävää työtä muun muassa yksinäisyyden ja epätoivoisten ajatusten lievittämiseksi. Toivo on tekoja, ja pohjimmiltaan siitä palvelussamme on kysymys. Kohtaamisessa on aina läsnä toivon mahdollisuus.
Päivystäjien kokemuksia
Olen saanut keskusteluapua aikoinaan, kun tarvitsin omalle kriisilleni kuulijaa. Oman elämäntilanteen tasaannuttua halusin olla rinnallakulkijana muille, ja se oli yksi iso syy, miksi hakeuduin päivystäjäkoulutukseen. Olen toiminut päivystäjänä noin yhdeksän vuotta. Tutuksi ovat tulleet sekä puhelin- että verkkopäivystys. KKA:n kanavilla on käyty monet ihmisen kokoiset keskustelut. Hätä on jokaiselle yhteydenottajalle erinäköinen, eikä yhteydenottojen syitä voi pistää ”tärkeysjärjestykseen”. Pyyteettömälle, läsnäolevalle lähimmäisenrakkaudelle on kysyntää tässä yhteiskunnassa jatkuvasti vain enemmän.
————————-
Olen toiminut päivystäjänä vuodesta 2021. Elettiin poikkeusaikaa koronan jälkeen, ja silloin oli tarve aloittaa uusi vapaaehtoistyö, jossa voi olla suoraan tekemisissä ihmisten kanssa
Palkitsevaa on hyvä yhteisö ja koulutus sekä työnohjaus – purut sekä soittajien kohtaaminen. Jos onnistun saamaan yhteyden vaikeassa elämäntilanteessa olevaan.
Olen oppinut paljon, ja ymmärrykseni ihmisten erilaisia kohtaloita ja elämäntapoja kohtaan on lisääntynyt. Olen näköalapaikalla, missä tiedot ”päivittyvät” joka päivystyskerralla. Kun on luullut, että on kuullut kaiken… ei sittenkään.
————————-
Olen ollut mukana Kirkon keskusteluavun päivystäjänä yli 20 vuotta. Omat elämänkokemukset antoivat rohkeutta päivystämiseen; omassa työssä kohdatut erilaiset ihmiskontaktit ja omassa elämässä koetut asiat rohkaisivat päivystäjäksi.
Jokaiseen päivystyskertaan joutuu valmistautumaan nöyrin mielin. Mikään asia ei ole yhteydenotoissa vierasta. Yhteydenottajalla voi olla hyvinkin vaikea elämän kriisi (vakava sairaus, ihmissuhdevaikeudet, itsemurha-ajatukset), tai soittaja haluaa vain jutella päivän tapahtumista ennen nukkumaanmenoa.
Yhteydenottajaa helpottaa usein jo se, että ei ole yksin ongelmansa kanssa, vaan saa jakaa sen päivystäjän kanssa. Sekin, että soittaja puhelun lopuksi kiittää, että sai olla yhteydessä päivystäjään ja selkeyttää omia ajatuksiaan keskustelun kuluessa, antaa päivystäjälle onnistumisen tunteen.
————————-
Olen toiminut viisi vuotta Kirkon keskusteluavun päivystäjänä. Eläköityminen vapautti aikaa vapaaehtoistoimintaan, ja seurakunnan työntekijän innostamana tulin mukaan. Se on tuntunut koulutuksesta asti omalta ja merkitykselliseltä palvelutehtävältä. Me ei olla esillä, eikä kilpailla kiitoksista, mutta se palkitsee salaisesti sielua, kun välillä saa tuntea, että soittaja saa keskustelusta edes pienen avun.
Usein sielua herkistävät yksinäisyyden, ahdistusten tai sairauksien vaivaamat soittajat, joiden kärsimystä ei ymmärrä saati pysty lievittämään. Silloin on vain parasta muistaa, että Luojan korvina ollaan, ja Häneltä tulee kaikki apu, myös keskusteluapu.
