Soile Koistinen
seurakuntapastori
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Psalmin 23 alku on monelle hyvin tuttu.
Siinä elämä jätetään Jumalan käsiin. Maailmassa, jossa leijonat
nähdään voittajina, asetutaan lampaaksi. Ei tarvitse
tietää huomisesta, etsiä valtaa tai kunniaa, ei pelätä
petojen hyökkäyksiä, sillä Herra on minun paimeneni.
Paimen yksin tietää huomisen polut joita kulkea,
purot joista juoda ja tiellemme tulevat vastukset. Toi
huominen tullessaan mitä tahansa, Hän ohjaa laumaansa
viheriäiselle niitylle, jossa voimme levätä.
Kun paimen on peloton, voi lauma vaeltaa rauhassa,
olla myös peloton; nostaa katseensa kohti lähestyvää
metsän rajaa, tuntematonta, ja olla luottavaisin
mielin. Maailmassa ei ole sellaista valtaa, joka pystyisi
kukistamaan meidän Paimenemme.
Voimme olla levollisella mielellä. Pimeimpänäkin
yönä Hän on meidän kanssamme, suojelee meitä
kädellään ja johdattaa kohti aamua.
Silloinkin, kun väsymys vaivaa ja edessä oleva tie
tuntuu olevan jatkuvaa nousua, ilman myötäistä
tuulta, Paimen tulee vierellesi, nostaa ja kantaa. Hän
virvoittaa sielun ja kannustaa, ohjaa oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden. Eikä se kunnia ole vähäinen.
Ajattele jotain niin suurta, ettet voi sitä ymmärtää,
jotain niin voimakasta, ettet voi sitä havaita. Voimaa,
joka hallitsee koko ääretöntä maailmankaikkeutta.
Hän on minun Paimeneni, eikä minulta mitään puutu.
Paljon on viisautta Daavidin psalmissa, psalmissa
23. Luottamusta, uskoa ja rakkautta. Jumalan
rakkautta meitä kohtaan, paimenen uskollisuutta laumalleen, horjumaton lupaus huolenpidosta. Herra on minun paimeneni,
onhan Hän sinunkin?
Rakkautta ja siunausta elämääsi