Taka-Sihvolan Kaisa oli kajaanilaisille tuttu ja arvostettu monien
sukupolvien opettaja ja aktiivinen vaikuttaja eri yhteisöissä.
Hänen tyttönimensä oli Karin Louise Heikkilä, ja hän syntyi 29.
lokakuuta 1917 Karjalan kannaksella Terijoella lähellä Venäjän vallankumouksen levottomia oloja.
Heikkilän ja Taka-Sihvolan hauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 8,
paikka 48).
Leenakaisa Sonny, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto
Kaisa Taka-Sihvola pääsi ylioppilaaksi Kajaanista 1938 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa tavoitteenaan agronomin tutkinto. Talvisota muutti suunnitelmat, kuten niin monelle ikätoverille kävi, ja hän palveli lääkintälottana sijoituspaikkanaan Sotasairaala 31 eli
Kajaanin Yleinen sairaala, seminaarin päärakennus ja harjoituskoulu.
Opinnot keskeytyivät uudelleen, kun hänet määrättiin lottatehtäviin Itä-Karjalaan, jossa hän sodan kestäessä toimi myös opettajana. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylästä 1945. Jatkosodan alussa hän oli solminut avioliiton Kajaanin seminaarin harjoituskoulun opettajan Tauno Taka-Sihvolan kanssa Lahdessa. Poikkeustilanteen vuoksi vihittäviä pareja oli samalla kertaa 30. Tauno Taka-Sihvola (1909–2000) teki pitkän uran harjoituskoulun
johtajana ja sittemmin yliopettajana. Hän oli perustamassa riistanhoitopiiriä, kasvatti ajokoiria, metsästi, kalasti, urheili ja lauloi mieskuorossa.
Kajaanin seminaarin harjoituskoulu muuttui Oulun yliopiston alaiseksi normaalikouluksi vuonna 1974, ja siellä Kaisa Taka-Sihvola oli luokanlehtorina vuoteen 1980, jolloin jäi eläkkeelle. Jo työaikanaan hän osallistui järjestö- ja harrastustoimintaan. Maanpuolustustyö, partio ja nuorisotyö olivat hänelle tärkeitä ja mieluisia, samoin tehtävät Liike- ja virkanaisissa ja myöhemmin Lottaperinneyhdistyksessä. Nuorena hän oli työssä isänsä Emil Heikkilän turkisliikkeessä sekä kielitaitoisena palvelemassa ulkomaisia asiakkaita Herman Renforsin
kalastustarvikemyymälässä.
Kaisa Taka-Sihvola luki paljon viimeisiin päiviinsä saakka. Hänellä oli hyvä ja tarkka muisti, ja hän kertoi ja kirjoitti mielellään sota-ajan tapahtumista ja entisajan kouluelämästä tiedoksi nuoremmille. Hänet valittiin Vuoden vanhukseksi Kajaanissa 2008. Hän kuoli 92-vuotiaana 1.11.2009 ja asui loppuun asti lapsuuskotinsa paikalla osoitteessa Brahenkatu 1.
