Antti Leinonen syntyi Säräisniemellä ja oli ollut lapsesta lähtien hyvin tiedonhaluinen. Hän oli niin luku-, kirjoitus- kuin laskutaitoinen. Säräisniemellä hän toimi jo 26-vuotiaana kunnallislautakunnan esimiehenä.
Hauta sijaitsee Vuolijoen metsähautausmaalla (osasto M2, paikat 144 ja 145).
Aira Väyrynen-Larentzos, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Aira Väyrynen-Larentzos
Antti ja saaresmäkeläinen Loviisa Kemppainen menivät naimisiin 1873. Kaaneksen talossa viljeltiin maata ja hoidettiin karjaa. Lapsia syntyi 14, mutta heistä moni kuoli pienenä. Hautajaisilmoituksessa kerrotaan, että lesken lisäksi jäivät kaipaamaan yksi poika, kolme tytärtä, yksi miniä, kaksi vävyä ja kahdeksan lastenlasta.
Antti oli suunnittelija ja rakentaja. Kesällä karja vietiin kesälaitumelle kauemmas talosta. Hän rakensi sinne kesänavetan ja meijerin. Hän oli perustamassa myös Vuolijoen meijeriä. Kerrotaan ”kaanekselaisen” suunnitelleen tervatehdasta. Tehdas aloitti toimintansa, mutta
se räjähti. Tietä Vuolijoelle kunnostettiin ja silta rakennettiin joen yli.
Leinosella oli keskeinen rooli Vuolijoen kansakoulun perustamisessa vuonna 1896. Koulu oli merkittävä edistysaskel ja hän kuului koulun johtokuntaan. Kirkkomatka Säräisniemelle oli pitkä niin Vuolijoelta kuin Saaresmäestä. Rospuuttoaikaan lähes mahdoton. Antti Leinonen osallistui Säräisniemellä pidettyihin kirkonkokouksiin, ja hän oli yksi aloitteentekijöistä Vuolijoen seurakunnan perustamiseksi. Vuolijoen seurakunta perustettiin 1897, ja kirkon paikaksi määrättiin Vuolijoki, vaihtoehtona oli ollut Saaresmäki. Seurakuntaan liitettiin myös Vuottolahti. Ensimmäinen kirkonkokous pidettiin koululla. Antti Leinonen oli yksi kirkonkokoukseen kuuluvista isännistä. Tehtäviä oli paljon. Keisarillinen määräys velvoitti rakentamaan kirkon, perustamaan hautausmaan ja hankkimaan maatilan pappilaa
varten. Lasten alkeisopetus ja seurakunnan toiminta oli järjestettävä.
Antti Leinosen hautajaisissa seurakuntalaiset laskivat seppeleen. Muistopuheen pitänyt neuvoja Paavo Saarelainen sanoi Antti Leinosen olleen uusien asioiden alullepanija
syrjäseudulla, missä on pystyttävä selviytymään omin päin. Puheensa hän lehtitiedon mukaan lopetti: ”Kiitos työstäsi jälelle jääneiden hyväksi”.
Antti Leinosen haudalle paljastettiin muistokivi 13.9.1970.
