Martan osa

Siskoksista Martta haluaa varmistaa vierailun onnistumisen ja antaa kaikkensa, että Jeesuksella olisi hyvä olla heidän luonaan. Maria sen sijaan ei uhraa aikaansa emännöinnille, vaan odottaa kohtaamista Jeesuksen kanssa saadakseen kuulla hänen opetuksiaan.

Vierailun edetessä Martta tuskastuu emännän rooliinsa ja huomauttaa, että Mariakin voisi osallistua vieraiden kestitsemiseen. Sen sijaan, että Jeesus patistaisi Mariaa töihin, toteaa hän Martalle, että tämän pitäisi lopettaa huolehtiminen. Sympatiani ovat Martan puolella. Tekisiköhän Martalla mieli osoittaa Jeesukselle keittiön ovea ja laittaa vieras töihin? Varmasti tekisi, mutta Martta nielee kiukkunsa. Toki  tuohon aikaan ja tuossa
kulttuurissa eivät miehet köökin puolelle astuneet.

Kun ajattelen Marttaa, ajattelen kaikkia niitä työtä pelkäämättömiä naisia, joiden varassa moni perhe on pysynyt pystyssä eri vuosikymmeninä täällä Kainuussakin. Onhan kainuulaisessa naisessa paljon marttamaisia ominaisuuksia: ahkeruutta, sitkeyttä ja sydämellisyyttä. Luulenpa, että monella naisella ei yksinkertaisesti ole ollut elämässään valinnanvaraa, vaan toimeen on ollut tartuttava, että arki pyörisi. Huolenpito ja huolen kantaminen ovat tulleet monelle naiselle osaksi heitä, aivan
kuten ne koituivat Martankin osaksi.

Vaatii paljon, että ihminen pystyisi olemaan huolehtimatta. Monet meistä kantavat tälläkin hetkellä sydämessään niitä pieniä, mutta myös isoja murheita. Näidenkin kantamusten painaessa on syytä muistaa, ettet ole murheittesi kanssa yksin. Jumalalle mikään meissä ei ole tuntematonta. Huoli ei myöskään vähene huolehtimalla, vaan pikemminkin murehtimalla voimme ruokkia sitä lisää. Mielekäs tekeminen, kohtaamiset ihmisten kanssa ja elämässä olevan hyvän muistaminen voivat auttaa hetkiksi irtautumaan huolista. Elämässämme on paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja tällöin on vain heittäydyttävä Jumalan huolenpidon varaan.