Villapusero, pässinpökkimät, toppatakki ja muut lämpimät vermeet päälle – ja sitten pakkaseen kävelemään kohti työpaikkaa.
Anneli Kemppainen
diakonissa
Kuvaaja: –
Kirpakassa aamuauringossa talsiessani ajattelen, että miksiköhän niin usein löydän syyn, tai oikeammin tekosyyn, lähteä autolla töihin. Autolla ajaminen kolkuttaa omaatuntoa, mutta omantunnon ääni näyttää olevan helppo vaientaa. Kävellessäni ajaudun miettimään, mitkä asiat työssäni diakoniassa ovat ympäristön kannalta edenneet myönteisesti. Monissa tiloissamme on liiketunnistimella toimivat led-valot, niistä ei minun tarvitse huolehtia. Jätteiden lajittelu onnistuu ainakin pääpiirteittäin. Paperin käyttö toimistossa on vähentynyt palvelujen siirryttyä yhä enemmän sähköiseen muotoon. Diakoniassa osataan myös kierrättää. Vuosittain järjestämme Yhteisvastuukeräyksen hyväksi kirpputorin, jolle kaupunkilaiset voivat tuoda tarpeettomaksi käyneitä tavaroitaan. Adventin aikaan kokoamme lahjoitustavaroista joulupöydän, jolta virastolla asioiva voi ottaa tavaroita joko itselleen tai lahjaksi läheiselleen. Usein talvisaikaan saamme eteenpäin lahjoitettavaksi villasukkia ja muita neuleita. Ilahdun, kun näen, että joukossa on myös taitavasti jämälangoista neulottuja, värikkäitä luomuksia.
