Mikko Haltsonen
seurakuntapastori
Joh. 20: 1-8
Kun me juhlimme pääsiäistä Kristuksen ylösnousemuksen juhlana meidän ei tarvitse ajatella ylösnousemuksen olevan vain määrittelemättömän tuonpuoleisuuden asia. Vaikka lopullinen täyttymys Jumalamme pelastuksessa on vielä edessäpäin, jo tänään ylösnousemuksen tuoma valo on keskellämme.
Kun Jeesus kohtasi Marian, hän lähestyi häntä hellästi kysellen. Mitä itket nainen? Ketä sinä etsit? Marian suru oli niin suuri, että ei edes enkelien läsnäolo eikä Jeesuksen oma läsnäolo riittänyt Jeesuksen tunnistamiseen. Maria etsi kuollutta Jeesus Nasaretilaista. Vasta Jeesuksen lausuessa Marian nimen tämä tunnistaa puutarhurina pitämänsä miehen Jeesukseksi. Kun Jeesus paljastaa itsensä, hän ei sano ”Se olen minä” tai ”Minä tässä”. Hän sanoo vain ”Maria”.
Tämä lyhyt kohtaus Marian ja Jeesuksen välillä paljastaa paljon uskomme ytimestä. Maria oli naisena automaattisesti tuona aikana vähemmän arvokkaassa asemassa. Tämän lisäksi Marian kerrottiin olevan seitsemän pahan hengen riivaama (Mark. 16: 9). Tämä henkien riivaamana oleminen on näkynyt hänen elämässään kodittomuutena ja varattomuutena, ainakin yhteisön hylkimisenä.
Tätä samaa naista Jeesus kutsuu hellästi nimeltä, paljastaa nousseensa ylös kuolleista, ja kehottaa häntä kertomaan näkemästään opetuslapsille. Tässä kohtaamisessa Jumala näyttää, kuinka hän ei kutsu yhteyteensä saavutusten tai aseman vuoksi, moraalisen tai muun toiminnan laadun vuoksi. Kristus tuli kutsumaan heikkoja yhteyteensä.
Marialle Jeesus lakkasi olemasta uuden juutalaisen uskonnon lahkon kuollut päähahmo, henkilö, jonka pystyi tuntemaan noudattamalla hänen moraalisia opetuksiaan. Jeesuksesta tuli elävä Vapahtaja, jonka hän pystyi henkilökohtaisesti kohtaamaan. Pyhän Henkensä kautta Jeesus ilmaisee meille tänäkin päivänä itsensä, kutsuen meitä omalla nimellämme.
