Paltaniemen hautausmaa osasto C5 rivi 4 hautapaikkanumero 5.
Pentti Koskelon syntyessä Suomen suuriruhtinaskunta oli juuri itsenäistynyt. Kahtia jakautuneen kansan katkerista taisteluista ei syrjäisen torpan kätkyessä lepäävä lapsi tiennyt mitään. Hänelle riitti järjestyksessä toista lastaan hoivaavan äidin turvallinen lämpö.
Pentti Koskelon lähiomaisen laatiman tekstin pohjalta. Anja Hongisto, Kajaanin Matkailuoppaat ry.
Kuvaaja: Koskelon perhealbumi
Koti oli ajallisesti köyhä. Vaikeimpina aikoina yhdeksänlapsiseksi kasvaneessa perheessä syötiin petulla jatkettua leipää. Kotona oli kolme kirjaa: Raamattu, Raamatun historia ja laulukirja. Näitä lukuhaluinen poika luki, oppi ja muisti. Hänen ilmiömäinen Raamatun tuntemuksensa juonsi varhaislapsuudesta saakka. Siitä eräs muistelu.
Nuori poika oli päässyt kinkereille. Siellä rovasti kuulusteli Raamatun tietoja ja kysyi, mitä poika muistaa Raamatusta. Poika sanoi muistavansa ulkoa 20 lukua niin Vanhan kuin Uuden testamentin puolelta. Rovasti testasi. Hän valitsi raamatunpaikan ja luki sen alun. Poika jatkoi ulkomuistista siihen saakka, kunnes kuulustelija sanoi, että riittää. Näin tutkittiin monta Raamatun kohtaa. Kaikki hämmästyivät pojan tiedon määrää. Rovasti sai aiheen puhua Raamatun lukemisen tärkeydestä.
Poika varttui nuoreksi. Elantoa oli lähdettävä etsimään rintamailta. Pentti ja Mirjam (o.s. Ahonpää) avioituivat 1937 Kajaanissa. Pentti suoritti suutarin ammattitutkinnon. Myöhemmin teollinen kenkien valmistus vei suutarilta työt. Kenkien teko jäi harrastukseksi. Vuosikymmenten aikana Pentti ehti toimia mm. yksityisautoilijana, työnjohtajana ja varastonhoitajana. Yhteiskunnallinen valveutuneisuus vei hänet luottamustehtäviin niin kunnallishallinnossa kuin seurakuntatyössäkin. Rauhanyhdistyksen sananpalvelijan tehtäviin hänet kutsuttiin vuonna 1949. Hän hoiti tätä tehtävää uskollisesti kuolemaansa saakka. Hän toimi pitkään Kajaanin Rauhanyhdistyksen johtokunnassa ja sen puheenjohtajana.
Pentti kirjoitti runoja läpi elämänsä. Hänen runojaan julkaistiin mm. runokirjoissa Verraton rikkaus ja Koti-ikävä. Hän kirjoitti myös monia lauluja, joita on vuoden 2016 laulukirjassa Siionin laulut. Virsi numero 343, Voisinpa Jeesuksestani, on hänen uudistamansa. Kansalliskirjaston hakupalvelussa Pentti Koskelo mainitaan tekijäksi (sanoittajaksi) 148 teoksessa.
Pentin tomumaja on kätketty Paltaniemen hautausmaahan. Muistokivenä on lahonneen lapsuustorpan kivijalan kivi. Se kuvaa runoilijan sydämessä asunutta arkista kauneutta.
Uuden kevään saapuessa, majan uuden sielu saa. Taivaan maassa kaukaisessa, kukat loistaa vihoittaa (runosta Maasta – maaksi).
