Kajaaniin saapui 1800-luvun lopulla Sotkamossa syntynyt
nuori räätäli, jonka katse oli suunnattu tulevaisuuteen. Hän seurasi
kiinnostuneena laivaliikennettä joella. Tämä räätäli oli Matti
Heikki Haapalainen ja hänen kerrotaan sanoneen, että ”ennen
minä laivan teen kuin takin”. Hänestä tuli Kajaanin liike-elämän
uranuurtaja.
Matti Heikki Haapalaisen hauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 10, rivi 7, paikka 200).
Aira Väyrynen-Larentzos, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun museo
Vuonna 1891 Haapalainen rakensi laivan, joka sai nimen Koitto. Siihen aikaan Kajaaniin ei ollut rautatietä, ja vähäiset tiet olivat huonoja. Laivan osat tuotiin Varkaudesta rekikelillä, ja laiva koottiin Kajaanissa. Moottorina oli aluksi vanha meijerikone. Haapalaisella ei ollut erityistä oppia laivatekniikasta, mutta säännöllinen matkustajalaivaliikenne Oulujärvellä alkoi. Laiva kuljetti matkustajia ja tavaroita Kajaanin ja Vaalan välillä monta vuotta.
Haapalainen rakennutti 1899 isomman laivan, Salo I:n. Rakennustarvikkeet tuotiin Oulusta. Sieltä tuli myös muutama ammattimies. Laivaan mahtui matkustajien lisäksi 300 tervatynnyriä. Matkustajina oli virkamiehiä, kauppiaita, rantakylien asukkaita ja keskikesällä turisteja. Kaupunkiin tuotiin torille myytäväksi muikkuja, maitoa, voita ja muita maataloustuotteita. Kotiin vietiin suolaa, nauloja, tupakkaa ja kankaita. Vuonna 1911 rakennettiin Salo II, josta tuli ”Oulujärven kuningatar”. Se liikennöi 1911–1930. Ajan myötä tuli rautatie, tiet paranivat ja laivaliikenne hiipui. Salosta tuli varppaaja Kajaani I, ja siten höyrylaivan tarina jatkui edelleen.
Höyrylaivojen lisäksi Haapalainen rakennutti kaupungin ensimmäisen höyrysahan, jolla sahattiin seminaarityömaan rakennuspuut. Sahalle tulivat sähkövalot vuonna 1906. Liiketoimiensa ohella Haapalainen oli kaupunginvaltuutettu ja esitti sähkövalo- ja voimansiirtolaitoksen perustamista.
Matti Heikki Haapalainen kuoli äkillisesti 48-vuotiaana. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso, kolme lasta ja iäkäs äiti. Kaikuja Kajaanissa -lehti kirjoitti: ”Voimme sanoa, että hänen elämänsä ei kulunut täällä hukkaan, vaan siitä oli hyötyä myös hänen ympäristölleen.”