Jyri Kitti
hallintokappalainen
Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, ilman
rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava
pelti. Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet, tietäisin kaiken ja profetoisin, vaikka voisin siirtää vuoria uskoni
voimalla, ilman rakkautta en olisi mitään.
(1. Kor. 13:1-2, UT2020).
Nämä apostoli Paavalin sanat ovat monille tuttuja avioliittoon vihkimisen yhteydestä. Tuo ”Rakkauden korkea veisu” sopiikin mainiosti yhteiselämän ohjenuoraksi. Rakkaus, josta Paavali puhuu, ei kuitenkaan ole pelkästään rakastavaisten omaisuutta. Yhtä lailla
Paavalin ylistämä rakkaus kuuluu kaikkiin ihmisten
välisiin suhteisiin.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Se ei
ole kateellinen, se ei kehuskele eikä ylpeile. Rakkaus ei
käyttäydy häpeällisesti eikä tavoittele omaa etuaan. Se
ei katkeroidu eikä suunnittele pahaa. Rakkaus ei iloitse
vääryydestä vaan totuuden voitosta. Aina se uskoo ja
toivoo, kaiken se kestää ja sietää.
(1.Kor.13:4-7, UT2020)
Laskiaissunnuntai vie meidät kohti paastonaikaa. Meitä kutsutaan pohtimaan omaa suhdettamme Jumalaan ja lähimmäisiimme. Yksi laskiaissunnuntain teksteistä on nimenomaan ”Rakkauden korkea veisu”. Ajattelen, että tänä vuonna luen sen läpi paaston jokaisena päivänä. Tekstin pohtiminen haastaa minut pohtimaan omaa vaellustani. Se haastaa kysymään, miten on mennyt noin niin kuin omasta, ja toisaalta myös Jumalan mielestä. Paaston hengen mukaisesti tulen kysymään itseltäni, että mitkä asiat ajatuksissani ja teoissani estävät minua välittämästä tuota rakkautta, josta Paavali puhuu. Samalla kuitenkin pyrin muistamaan myös ne tilanteet ja hetket, joissa olen saanut olla tuon rakkauden välittäjä. Uskon, että tämä tulee olemaan rakentava kokemus. Lähdepä sinäkin mukaan haasteeseen!
