Sairaalapapin viikko

”Hautausmaalla lehden teossa”
Ma 30.9.24
Maanantai ja uusi työviikko alkavat hyvissä merkeissä, kun osallistun aamupäivällä Kainuun keskussairaalassa sairaalakoulun henkilökunnan välituntikahveille. Tämä yhteys henkilökunnan kanssa on minulle hyvin tärkeä. Se on kestänyt jo lähes 20 vuotta. Haluan myös olla koulun henkilökunnalle tukena heidän vaativassa työssään.
Puolilta päivin suuntaan seurakunnan tiedottaja Kaisa Röngän kanssa Kajaanin Vanhalle hautausmaalle. Perille ovat jo saapuneet Reijo Haukia ja Raimo Sivonen Kajaanin kamerakerhosta. Heidän ottamillaan valokuvilla on tarkoitus kuvittaa pyhäinpäivän Kotiseurakuntani-lehti. Sää on aurinkoinen, mutta tuuli puhaltelee kylmästi. Syksyn kuivissa lehdissä ja riisutuissa puissa on nähtävissä elämän rajallisuus. Vanha hautausmaa on kaunis ja rauhoittava paikka. Ottamiamme kuvia voit ihailla tämän lehden takakannessa.

”Tarvittiin omaisen aktiivisuutta”
Ti 1.10.24
Kuukausi vaihtuu lokakuuksi. Heti aamusta osallistun keskussairaalassa OLKA-toimijoiden kuukausipalaveriin.
OLKA-toiminta on sairaalassa tapahtuvaa koordinoitua vapaaehtoistoimintaa, ja sitä järjestetään kymmenillä paikkakunnilla Suomessa. Toiminnan motto on ”Älä jää yksin”.
Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tukihenkilöt ovat osa OLKA-toimintaa. Koulutetut tukihenkilöt ovat parantumatonta sairautta sairastavaa potilasta tai kuolemaa lähestyvää potilasta varten. He ovat myös potilaan omaisia ja läheisiä varten. He tarjoavat kiireetöntä läsnäoloa, toimivat asiakaslähtöisesti ja kunnioittavat potilaan ja omaisen vakaumusta.
Säännöllisesti tiistai-aamupäivisin suuntaan aina keskussairaalan ylimpään kerrokseen psykiatriselle osastolle. Pidän siellä potilaille papin ryhmää työparinani psykiatrinen sairaanhoitaja. Hänen kanssaan on hyvä työskennellä. Haluamme molemmat tukea potilaita arvostamaan ja rakastamaan itseään, ja toivomme heidän löytävän iloa ja voimaa elämän pienistä asioista.
Pidämme tänään pienen rukoushetken, jonka kaavan toin vuosia sitten Linnantauksen keskiviikon rukoushetkestä.
Työpäiväni lopuksi suuntaan vaativan kuntoutuksen yksikköön tapaamaan potilasta. Olemme tavanneet viikoittain jo jonkin aikaa. Aktiivinen omainen mahdollisti potilaan ja papin kohtaamisen.

”Heijastimista enkeleihin”
Ke 2.10.24
Aamulla istun tietokoneen ääreen ja liityn sairaalasielunhoidon kehittämistyöryhmän palaveriin teamsin välityksellä. Palaveria johtaa kirkon sairaalasielunhoidon asiantuntija. Me osallistujat olemme sairaalapappeja eri puolilta Suomea; jokainen hiippakunta on edustettuna. Viimeksi olemme suunnitelleet kirkon sairaalasielunhoidon 100-vuotisjuhlia, jotka ovat keväällä 2025, ja kirjallista ohjetta seurakuntia varten sairaalasielunhoidon virkoja täytettäessä. Olen ollut työryhmässä kuusi vuotta, ja pestini on loppumassa, enää yksi kokous joulukuussa.
Lounaan jälkeen keräilen työhuoneessa keramiikka- ja muovienkelit laukkuuni ja menen sairaalakouluun. Toteutan kouluvierailun yhdessä seurakunnan varhaiskasvatuksen työntekijä Sari Korkkosen kanssa. Hän laittaa oppilaille toiminnallisen rastiradan, jonka aiheita ovat esimerkiksi turvallisuus, luottamus, ystävällisyys ja heijastimien etsiminen. Minun osuudessani me juttelemme enkeli-aiheesta ja tutustumme enkelihahmoihin, joita olin tuonut mukanani. Kouluvierailusta jää valtavan hyvä mieli. On ilo päästä välillä lasten ja nuorten pariin ja tehdä yhteistyötä sairaalassa toisen työntekijän kanssa.
Iltapäiväksi siirryn seurakuntakeskukseen. Pidämme palaverin, johon kanssani osallistuvat vapaaehtoistyön koordinaattori Tuula Kurkinen ja vapaaehtoistyön pappi Jaakko Kupiainen. Suunnittelemme kuolema-aiheista iltaa, joka pidetään seurakunnassa marraskuussa. Toivomme, että tilaisuus herättää kiinnostusta ja kokoaa ihmisiä vaihtamaan ajatuksia kuolemasta.
Päivän viimeisenä työtehtävänä soitan omaiselle ja sovimme tapaamisen ja
hautajaisten suunnittelun.

”Haitarimusiikkia ja perehdyttämistä”
To 3.10.24
Aamulla on koulutusta yhdenvertaisuudesta seurakuntakeskuksessa; iso osa työyhteisöä on paikalla. Mietimme seurakunnan toimintaa seurakuntalaisten ja kaikkien kajaanilaisten näkökulmasta, sitä miten seurakunta voisi paremmin kohdata kaikkia siihen kuuluvia jäseniään.
Lounaan jälkeen menen sairaalaan ja myös tiedottaja Kaisa tulee sinne. Hän ottaa minusta iltapäivän aikana valokuvia tämän päiväkirjan kuvittamiseksi. Järjestän musiikkituokion kuntokadulla vaativan kuntoutuksen potilaille. Jaan laulumonisteet, ja kohta seurakunnan vapaaehtoinen Eero Määttä säestää haitarilla, kun laulamme vanhoja koululauluja, esimerkiksi Nyt tuulet nuo viestin jo toivat ja Kotimaani ompi Suomi.
Tänään on viimeisenä työtehtävänä seurakunnan uuden oppilaitospapin Lauri Kemppaisen, perehdyttäminen päivystävän papin tehtäviin. Samalla hän tutustuu myös sairaalaan, joka ei ole hänelle entuudestaan tuttu. Kaikki seurakunnan papit ovat vuorollaan sairaalaa päivystäviä pappeja silloin, kun en ole itse työssä eli iltaisin ja viikonloppuisin.

”Potilastapaamisten perjantai”
Pe 4.10.24
Tänään olen pitkästä aikaa koko päivän sairaalassa ja teen virkani kannalta keskeisintä työtä: keskustelen potilaiden kanssa. Kaikki tänään tapaamani potilaat ovat avohoidossa ja tulevat kotoa käsin.
Puolilta päivin tapaan omaisen, jonka kanssa suunnittelemme siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden sisältöä. Saan myös kuulla vainajan elämästä yksityiskohtia, joita tuon esille esille siunauspuheessa.
Kun työpäivä päättyy, mielessä käy ajatus, että olen onnekas, kun saan tehdä juuri tätä sairaalapapin työtä. Hyvillä mielin vaihdan vapaalle.