Kajaanin Vanhalla hautausmaalla on maassa lappeellaan suuri
kivi, johon on hakattu vain kolmet nimikirjaimet: KJL, FJL ja EL.
Vasemmassa laidassa on Elias Lönnrotin helluntaina vuonna 1839,
16-vuotiaana, kirkosta palattaessa Kajaanijoen koskiin hukkuneen
veljenpojan Karl Johanin nimikirjaimet KJL. Keskellä on vuonna
1851, 85 vuoden ikäisenä, kuolleen Elias Lönnrotin isän Fredrik
Juhanan nimikirjaimet FJL sekä oikealla Lönnrotin pojan Eliaksen
nimikirjaimet EL.
Lönnrotin sukuhauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 2, rivi 31,
paikka 334).
Anja Hongisto, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Raija Elsinen
Elias Lönnrot oli mennyt naimisiin Maria Piponiuksen kanssa 1849. Ensimmäinen lapsi syntyi vuotta myöhemmin. Perhe oli rakennuttanut Kajaaniin suuren kaupunkitalon, joka valmistui syyskuussa samana vuonna. Talossa oli alakerrassa kahdeksan huonetta
ja vintillä vielä kaksi. Koivukosken puoleisessa päädyssä oli parveke. Talon piharakennukseen muuttivat 1851 Lönnrotin vanhemmat.
Eliaksen päivänä 17.4.1850 syntyi perheen ensimmäinen lapsi, josta isä kirjoitti ystävälleen seuraavasti: ”—vaimoni lahjoitti minulle 17 p.t.k. tukevan pojan nimipäivälahjaksi, mutta enpä tiedä, voiko hän joka seuraavana nimipäivänä toimittaa samanlaisia lahjoja. Sekä hän että poika voivat niin hyvin kuin voi toivoa. Pojan täytyy välttämättä saada nimekseen Elias, ei vain syntymäpäivän ja allekirjoittaneen, vaan myöskin isoisänsä ja enonsa vuoksi, joilla
kummallakin on sama nimi.”
Poika edistyi nopeasti: ”Pian puolitoista vuotta täyttävä poikani alkaa lausua jo yksityisiä sanoja…” ylpeä isä kirjoitti. ”Eliaksesi lienee jo aika mies ja puhelee suomea paremmin kuin suomen kielen professori”, kirjoitti ystävä takaisin. Kaksivuotiaana lapsi puhui jo hyvin ja tunsi isän seinällä riippuvista merkkimiesten ja lintujen kuvista useimmat.
Lapsi kuoli aivokalvontulehdukseen tuskin kahden ja puolen vuoden vanhana 16.9.1852.
Isä Elias Lönnrot reagoi suruun sanattomasti, tiedetään myöhemmin tapahtuneista vaimon ja tyttären kuolemasta. Tyttären, Elinan, kuoltua vuonna 1876 jo eläkkeellä oleva lääkäri ja professori ei valittanut sanallakaan, mutta koko päivän hän soitti kannelta ja lukuisten kyynelten kerrotaan tippuneen sen kannelle.
Hautakiven suunnittelusta on säilynyt kirjeenvaihtoa Elias Lönnrotin veljenpojan, kasvattipojan, Ristijärven rovasti Frans Fredrik Lönnrotin ja silloisen Kajaanin kappalaisen, myöhemmin kirkkoherra, rovasti Johannes Väyrysen välillä vuodelta 1901. Johannes
Väyrynen oli hankkinut suuren kiven, jonka Fr. Fr. Lönnrot hyväksyi. Kirjaimista kirjeessä todetaan: ”… ja kun setävainajani oli häkkipuuhun leikannut ainoastaan nimien alkukirjaimet latinalaisilla kirjaimilla, niin tahtoisin sitä nytkin noudattaa…”
Marja Lounela löysi isänsä Lauri Lounelan papereista käsikirjoituksen tästä haudasta vuodelta 1963. Tekstin mukaan haudan ympärillä oli ollut aita, häkki, ja sen poikkipuuhun oli kaiverrettu edellä mainitut nimikirjaimet. Vuosisadan vaihteeseen mennessä aita oli lahonnut, ja silloin oli tullut ajankohtaiseksi kiven hankkiminen. Kivikin oli ollut aina välillä vailla hoitoa ja unohduksissa ja oli löydetty uudestaan useampaankin kertaan Marja Lounelan kirjoituksen mukaan.
