Jyri Kitti
hallintokappalainen
Hyvä ystäväni piti aikanaan nuorille puheen, jossa hän kertoi siitä, miten Jeesukseen uskominen on vaikuttanut hänen elämäänsä.
Hänen ydinsanomansa oli se, ettei hän ole joutunut Jeesuksen takia luopumaan mistään sellaisesta, mistä ei muutenkin olisi ollut hyvä luopua. En ole koskaan löytänyt parempaa ja osuvampaa selitystä kristityn vapaudelle. Olen monesti miettinyt, mikä tuossa ystäväni tiivistyksessä osuu. Arvelen syyn löytyvän ihmislajin historiasta. Me ihmiset olemme kuitenkin pohjimmiltamme metsästäjä-keräilijöitä. Meille luopuminen on vaikeaa. Tämän todistaa muun muassa se laatikko, joka sinullakin on kotonasi. Laatikko, jossa on vanhoja
latureita, vanhentuneita etukuponkeja sekä se pieni neulan näköinen juttu, jolla avataan kännykän SIM-kortin kotelo. Meille ihmisille täytyy aina perustella, miksi meidän on hyvä luopua jostain.
Ihmisen tarpeen pitää asioista kiinni osoittavat myös kaikki suuret uskonnot. Niiden opissa tai tulkinnassa on pitkälti kyse luopumisesta ja siitä palkitsemisesta. Jeesus käyttää hyvän tovin evankeliumeissa siihen, kuinka hän sättii juutalaisten säädöksiä ja lakeja, jotka liittyvät omistamisen haluun. Hän myös tuttuun tapaansa kärjistää asioita niin, että lopulta kehottaa asiasta kysyviä luopumaan kaikesta. Tosiasiassa Jeesuksen opetus ei tähtää kaikesta luopumiseen. Jeesuksen opetus tähtää siihen, ettei ihminen olisi kiinnittynyt epäolennaisiin asioihin olennaisten sijaan. Ja mitä ne olennaiset asiat ovat? Jumala ja lähimmäiset, vastaa Jeesus. Heidän rakastamisensa, vastaa Jeesus. Kristityn vapaus on sitä, että meidät on vapautettu rakastamaan kaikkia lähimmäisiämme sillä rakkaudella, jonka Jumala on lahjoittanut. Se rakkaus on ehdotonta, kaiken sisäänsä sulkevaa, pyyteetöntä rakkautta. Se rakkaus ei halua omistaa, vaan tarvittaessa on valmis luopumaan omastaan
toisen hyväksi.
