Aino Salovaara syntyi Nurmeksessa ja kuoli Kajaanissa. Isä
Rikhard Salovaara (ent. Söderholm) tuli Kajaanin rautatieasemalle
vaakamestariksi 1916. Suvun juuret ulottuvat vuoteen 1688 Kruunupyyssä.
Työn perässä kuljettiin pitkä matka Suomen poikki Antreaan
asti. Sieltä työ rautateillä toi Rikhard Salovaaran perheineen
Nurmeksen kautta Kajaaniin.
Aino Salovaaran hauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 1, rivi 15,
paikka 230).
Aila Latipää, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Salovaaran perhealbumi
Aino oli nelilapsisen perheen kolmesta tyttärestä toiseksi vanhin. Äiti Kristiina, o.s. Paldanius, oli kotiäiti. Perhe asui asema-alueella, kesät vietettiin Rimpilänniemellä. Isänmaallisessa kodissa arvostettiin kirjallisuutta ja lukemista. Myös luonnossa liikkuminen,
voimistelu, partio ja lottatoiminta olivat tyttärille tärkeitä.
Aino Salovaara oli toimistotöissä Kajaani Oy:n laivausosastolla. Maalausharrastus täytti vapaa-ajan, ensin vesiväreillä ja vuodesta 1954 lähtien öljyväreillä. Opettajina olivat Helmi Kuusi, Emma Irene Kivekäs, Risto Kivi ja H. Ahtela.
Kajaanin Kuvaamataiteen Harrastajat -yhdistys perustettiin 1954. Salovaara oli yhdistyksen jäsen, muutamia vuosia myös sihteeri. Hän osallistui yhdistyksen moniin yhteisnäyttelyihin. Einar Reuter, taiteilija H. Ahtela, kertoo 1957 Kaltio-lehdessä Kajaanin yhdistyksen vilkkaasta toiminnasta sekä silloisella kaupungintalolla avatusta yhteisnäyttelystä. Ahtelan mukaan Aino Salovaara oli kehittynyt eniten. Hän oli Kuusamon jylhien korpi- ja koskipaikkojen
kuvaajana tavoittanut jotain uutta ja olennaista.
Maalaustensa maisemien, puiden ja kukkien aiheet Salovaara sai myöhemminkin monilta Kainuuseen, Kuusamoon ja Lappiin suuntautuneilta retkiltään. Hänen töitään on monissa kokoelmissa ja yksityiskodeissa ympäri Suomea. Kulttuurirahaston 1972 myöntämän
apurahan Salovaara käytti työskentelyyn kotimaassa ja Pariisiin tekemäänsä opintomatkaan.
Kajaanilaissyntyinen kuvanveistäjä Kaarlo Mikkonen palasi kotikaupunkiinsa 1968. Salovaarasta ja Mikkosesta tuli pariskunta, ja taiteilijat pitivät ensimmäisen yhteisen näyttelyn Kajaanin yhteislyseolla 1970. He elivät yhdessä kolme vuosikymmentä, ja taiteellinen työ jatkui. Ainolla ei ollut omia lapsia, mutta suvun lasten kanssa hän vietti paljon aikaa. Leikittiin, retkeiltiin, hulluteltiin, toimitettiin omaa lehteä. Tietenkin myös piirrettiin ja maalattiin.
