Ukrainalaiset Olga ja Katya sekä lapset Anna (9 v.), Svetlana (8 v.) ja Veronica (3 v.) pakenivat sodan kauhuja kaksi vuotta sitten. Elämä Kajaanissa on kohdallaan: Olga opiskelee suomen kieltä ja lapsista Anna ja Svetlana käyvät koulua. Venäjän hyökkäyssota on kuitenkin heidän mielessään päivittäin. Puhelinyhteydet Suomen ja Ukrainan välillä eivät toimi normaalisti, ja perhettä vaivaa jatkuva uhka siitä, milloin puoliso hälytetään rintamalle.
Kaisa Rönkä
tulkkaus: Kaisa Huusko
Kuvaaja: Raimo Sivonen
Olemme kokoontuneet Anne ja Perttu Kyllösen kotiin ystäväperheen tapaamiseen. Ukrainalaiset Olga ja Katya saapuvat hymyssä suin kakkujen ja blinien kanssa. Kakun päälle on koristeltu Suomen lippu.
Isoäiti Katya herkistyy muistelemaan sodan syttymisen aikoja Ukrainassa, kun päätös lähteä pakomatkalle piti tehdä puolen tunnin sisällä.
– Matkalla rajalle vastaan tuli tankkeja, mutta emme tienneet olivatko ne omia vai vihollisen. Se oli pelottavaa! Rajalla oli kuuden kilometrin autoletka, ja kun se ei liikkunut, piti matkaa jatkaa jalan. Sylissään Olgalla oli vuoden ikäinen Veronica. Lopulta raja-asemalla selvisi, etteivät he saaneet kulkea rajan yli jalan. Onneksi paikalle sattui linja-auto, jonka kyytiin seurue pääsi viimeisille paikoille.
Kotijoukot olivat tietoisia pakomatkasta ja Olgan veli osti perheelle lentoliput Varsovasta Suomeen. Helsingissä perhe joutui viikon karanteeniin korona-ajan vuoksi.
Ilmoitus matkan jatkumisesta tuli aamuyöstä ja perheelle kerrottiin, että he ovat nyt matkalla Kajaaniin. Perhe olisi halunnut jäädä matkan varrella pois ja hankkiutua omin neuvoin Turkuun, jossa Olgan sisko asui. Bussikuski sanoi, ettei se ole mahdollista, mutta lohdutti sitten, että perhe on saanut lottovoiton päästessään Kajaaniin: Se on kaunis kaupunki ja siellä asuu ihania ihmisiä.
Olga ja Katya toteavat iloisina, että bussikuski oli oikeassa.
Isänmaalliset puolisot
Olgan ja Katyan miehet olisivat saaneet lähteä Suomeen, toinen ikänsä puolesta ja toinen monilapsisen perheen isänä, mutta he halusivat jäädä puolustamaan kotimaataan – ja kotikyläänsä Bilokorovychia.
Olgan mies toimii automekaanikkona korjaten myös rintamalla rikkoutuneita menneitä ajoneuvoja. Katyan mies on jo yli 60-vuotias, mutta hän on reservissä, mikäli sotaan kutsuttujen ikärajaa nostetaan. Pitkään oli voimassa sääntö, että monilapsisen perheen isän ei tarvitse lähteä rintamalle, mutta nyt tämä sääntö on purettu, joten Olgan perhe elää epävarmuudessa.
Viimeksi Olgan mies oli koneiden korjausmatkalla Kiovan suunnalla. Paikalle iskeytyi Venäjän ohjus, joka saatiin torjuttua. Mutta se aiheutti valtavan paineaallon, joka on myöhemmin aiheuttanut kouristuskohtauksia miehelle. Haastatteluajankohtana Olga ei ole saanut puolisoonsa yhteyttä yli vuorokauteen. Tähän vaikuttaa se, että Venäjä on pommittanut Ukrainan pääverkkotukiaseman, ja yhteydet ovat jo pitkään olleet huonot.
Venäjän sortotoimet ovat pitkän jatkumon tulos. Katya muistelee omaa mummoaan, joka eli Holodomorin nälänhädän aikaan Ukrainassa 1932–33. Silloin Stalinin Neuvostoliitto yritti näännyttää ukrainalaiset nälkään viemällä heidän viljavarastonsa ja kaiken ruuan taloista. Tarinat siitä ajasta ovat hirvittäviä. Ei ole siis ihme, että syvä pelko ja kauhu valtaavat mielen, ettei samankaltainen massamurha toistuisi uudelleen.
”Halusimme auttaa ukrainalaisia”
Tämänhetkinen tilanne Suomessa on hyvä. Olga käy arkipäivisin Kainuun opistolla suomen kielen kurssilla ja tyttäret ovat oppineet kieltä koulussa. Myös Katya opiskelee suomea Kaukametsän opistossa. Hän kuljettaa ahkerasti lapsia harrastuksiin monta kertaa viikossa. Aikuiset ovat halunneet järjestää lapsille paljon tekemistä, jotta ajatukset olisivat poissa suurista huolista.
Kyllöset sekä Olga ja Katya tutustuivat kaksi vuotta sitten Suomen Punaisen Ristin kautta. Kyllöset huomasivat, että ukrainalaisille ollaan hakemassa suomalaisia ystäväperheitä, ja ajatus lähti heti kiinnostamaan heitä.
– Halusimme auttaa jotenkin ukrainalaisia. Ajattelimme, että lapsemme ovat suunnilleen samanikäisiä, joten heistä olisi toisilleen leikkikavereita, Perttu Kyllönen muistelee ystäväperheen löytymistä.
Miten kuvailisitte ukrainalaisia ystäviänne?
– Sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Pidämme rikkautena, että perheessämme on ystäviä muualta maailmasta. Samalla omat lapset oppivat näkemään ja tuntemaan erilaisuutta ja sen, että kannamme toisistamme huolta, Anne Kyllönen muistuttaa välittämisen tärkeydestä.
Ukrainalaisten pääsiäinen
Olga ja Katya ovat ortodokseja. Ukrainan ortodoksinen kirkko irtaantui gregoriaanisesta kalenterista ja vaihtoi juliaaniseen kalenteriin viime vuonna. Tästä lähtien heillä on pääsiäinen samaan aikaan kuin meillä täällä Suomessa. Kysytäänpä Olgalta ja Katyalta tarkemmin, miten he omassa kotikylässään viettävät pääsiäistä ja minkälaisia perinteitä heillä liittyy juhlaan.
– Palmusunnuntaina pajunoksat käydään siunaamassa kirkossa, ja kotona niillä sivellään perheenjäseniä ja mahdollisia vieraita. Pajunoksilla toivotetaan Jumalan siunausta tulevalle vuodelle. Sen jälkeen oksat asetetaan ikonin taakse, jossa ne saavat olla koko vuoden, Katya ja Olga kertovat.
Lapset kyllä kiertävät ovelta ovelle, mutta eivät pääsiäisenä, vaan jouluna, Pyhän Andreaksen ja Pyhän Vasilin päivinä. Silloin he laulavat talojen ovilla:
– Se on oikea kansainvaellus, Katya sanoo.
Paastonaika on alkanut jo ennen palmusunnuntaita. Kuuteen viikkoon ei syödä lihaa ja munia eikä juoda maitoa, poikkeuksena lapset ja sairaat, joiden paastoaminen koskee vain pääsiäistä edeltävää keskiviikkoa ja perjantaita.
Kiirastorstai on erityisen tärkeä päivä. Silloin koko talon on oltava puhdas, ja päivän nimi onkin ukrainaksi ”puhdas torstai”.
– Kiirastorstaina lakaistaan viimeiseksi piha. Pihalta kertyneet roskat pitää ehdottomasti polttaa, koska savu on merkki sitä, että nyt on kaikki valmista pääsiäistä varten, Katya kertoo ukrainalaisista perinteistä.
Kiirastorstaina on iltakirkko, jossa kaksitoista kertaa sytytetään ja yksitoista kertaa sammutetaan kynttilät. Viimeisellä kerralla kynttilää ei sammuteta, vaan palava kynttilä viedään kotiin. Kynttilän kanssa kuljetaan huoneesta toiseen ja rukoillaan suojelusta kodille.
Olga osoittaa ovenpieltä: – Kynttilän savulla piirretään risti oven pieleen. Taloon ei pääse silloin mitään pahaa.
Katya täydentää, että hänellä on ollut tapana kiertää kynttilän kanssa myös navetassa ja rukoilla, jotta lehmillä olisi kaikki hyvin ja tulisi hyvää maitoa.
Pitkäperjantaina on aamurukous ja vielä iltapalvelus. Lauantaina valmistetaan kauniisti koristeltu kori, johon laitetaan erityinen pasha-leipä, maalattuja kananmunia, suolaa, voita, juustoa, läskiä ja kinkkua. Korin kanssa mennään puolilta öin kirkkoon, sytytetään kynttilä, ja jumalanpalveluksessa seistään koko yö.
Paikalla on valtavasti ihmisiä. Aamuyöllä palveluksen päätyttyä keräännytään vielä kirkon ympärille korien ja kynttilöiden kanssa ja kuunnellaan kuoron laulua. Pääsiäisen vietto jatkuu kirkonmenojen jälkeen kotona. Koko perhe kerääntyy ruokapöydän ääreen syömään kirkossa siunattua pääsiäisruokaa. Pääsiäismunat rikotaan, ja se, jonka pääsiäismunan kuori on kovin, on perheen vahvin. Lapset etsivät piilotettuja pääsiäismunia.
Sunnuntaipäivän perinteisiin kuuluu myös se, että kierretään sukulaisten ja naapureiden luona vaihtamassa eri resepteillä valmistettuja leipiä keskenään. Kaikilla on oma tapansa valmistaa ja koristella pasha-leipää.
Viikko pääsiäisestä on vainajien muistopyhä, jolloin kuljetaan hautausmailla ja muistetaan edesmenneitä. Tätä varten hautausmaa laitetaan nätiksi, ja ihmisiä tulee sinne kaukaa isoin joukoin syömään kirkossa siunattua leipää ja munia. Vainajien uskotaan olevan yhdessä elävien kanssa ruokailemassa ja juhlimassa pääsiäistä.
– Pääsiäinen on vuoden tärkein juhla, painottavat Olga ja Katya.
Juhlan merkitys näkyy siinäkin, että kolmena päivänä pääsiäissunnuntaista eteenpäin, kun ihmiset tapaavat toisensa, he tervehtivät iloisesti: ”Kristus on ylösnoussut!”, johon toinen vastaa: ”Totisesti on ylösnoussut!” Tämä toistetaan kolme kertaa. Ja muita tervehdyksiä näinä päivinä ei käytetä lainkaan. Olga nauraa, että on aina jännittävää, kumpi ehtii aloittaa toivotuksen ensin.
Tänä vuonna Olga ja Katya aikovat osallistua pääsiäisen viettoon käymällä jumalanpalveluksessa Kajaanin ortodoksikirkossa.
– Lieköhän suomalainen ortodoksipalvelus yhtä pitkä kuin ukrainalainen, tulkkina toimiva Kaisa Huusko hymyilee. Hänkin on päässyt Kyllösten kautta ystävystymään ukrainalaisperheen kanssa ja on usein mukana tapaamisissa.
Miten usko tuo teille toivoa?
– Aikaisemmin joku ukrainalainen uskoi, toinen ei uskonut. Mutta nyt uskovat kaikki. Myös juoksuhaudoissa rukoillaan. Rukoilemme, että läheiset selviäisivät hengissä ja sota loppuisi.
Pääsiäiseen liittyy monia perinteitä, joita on jatkettu sukupolvesta toiseen. Koristellut munat ovat uuden elämän syntymisen symboli. Ukrainalaiset leipovat pääsiäisenä myös pasha-leipää, jonka päälle he valmistavat taikinasta ristin. Iloinen pääsiäisperinne on myös suklaamunien piilottaminen ja etsiminen, jota Anna, Silvia, Svetlana ja Veronica odottavat jo innolla.
Perinteet elävät ajassa
Pääsiäinen on maailman laajan kristikansan kirkkovuoden suurin juhla. Juhlan luonne näkyy kuitenkin eri tavalla eri kirkkojen arjessa ja juhlassa. Meillä täällä Kainuussa on paljon ortodokseja, ja tänne on myös muuttanut lisää ortodoksikristittyjä Ukrainasta.
Pappina olen huomannut, kuinka luterilaiset käyvät eniten kirkossa kiirastorstaina. Ortodokseilla taas pääsiäinen on edelleen käytännössäkin kirkkovuoden suurin juhla. Luterilaisuudessa julistus painottuu usein ristin sanomaan. Toki ristin sanomaa ei voi erottaa pääsiäisen ilosta. Ortodoksisuudessa ylösnousemuksen ilo on ehkä näkyvämpää. Se näkyy perinteissä, kirkkomusiikissa, kirkollisessa symboliikassa ja sanomassa.
Perinteet elävät ajassa. Maallistumista on varmasti meillä ja myös kaikkialla maailmassa. Itse olen huomannut kuinka kaupallisuus on vaikuttanut meidän suomalaisten käyttäytymiseen myös pääsiäisen osalta. Tämä näkyy mm. siinä, että pääsiäisen herkut ja koristeet tulevat esille jo ennen kuin paastonaika on alkanut. Silloin, kun varsinainen pääsiäisen juhlajakso pääsiäisen jälkeen alkaa, esimerkiksi pääsiäissuklaat ja -munat ovat jo usein kaupoista loppuunmyyty. Pääsiäinen juhla tavallaan eletään ja syödään ennakkoon. Ihmisten vapaa-ajan vietoissa pääsiäisenä laskettelukeskukset ja muut ajanviettopaikat usein voittavat pääsiäissunnuntain juhlajumalanpalveluksen.
On ollut ilo saada tutustua tähän ukrainalaiseen ystäväperheeseen. Heistä on tullut tärkeitä ihmisiä meille. Me suomalaiset olemme kokeneet kansakuntana vaikeita aikoja. Nyt ukrainalaiset joutuvat kantamaan suurimman taakan kaikkia koskettavasta sodasta Euroopassa. Heidän kertomansa tarinat pysäyttävät meidät joka kerta ja muistuttavat siitä, miten kiitollisia saamme olla turvallisesta maasta.
Olen ihmetellyt, kuinka ukrainalaiset ystävämme jaksavat olla niin valoisia ja iloisia, vaikka heillä on paljon huolta omien läheistensä sekä oman maansa puolesta. He ovat myös joutuneet pakenemaan vieraaseen maahan. Pienet lapset, toivo ja usko antavat heille voimaa ajatella parempaa tulevaisuutta.
Perttu Kyllönen, kappalainen
