”Mitä ihmettä!” ”Ei voi olla totta!” Ruokailijoiden hämmästys on käsinkosketeltavaa. Jeesus istuu pääsiäisaterialla oppilaidensa kanssa. Oppilaiden ihmeeksi Jeesus on aiemmin pessyt heidän jalkansa ja kertonut
tämän olevan heidän viimeinen yhteinen ateriansa. Mutta nyt tulee oikea uutispommi, kun Jeesus sanoo: ”Yksi teistä kavaltaa minut.”
Anneli Kemppainen,
diakoniatyöntekijä
Kuvaaja: Reijo Haukia
Voi vain kuvitella, millaisen järkytyksen Jeesuksen oppilaat kokivat nämä sanat
kuullessaan. Juuri tuohon yllättävään hetkeen on tarttunut renessanssimaalari Leonardo
da Vinci. Taiteilija sai tilaustyön maalata kuvan milanolaisen luostarin kirkon
ruokasaliin. Kolmen vuoden työn tuloksena Viimeinen ehtoollinen valmistui vuonna
1498. Teoksesta on vuosisatojen saatossa tullut yksi maailman tunnetuimmista maalauksista.
Kuka on kavaltaja?
Maalauksessa on kolmetoista ihmistä, Jeesus keskimmäisenä ja oppilaat kolmen hengen
ryhmissä molemmin puolin. Kaikkia oppilaita ei ole täysin varmasti tunnistettu, mutta joitakin on. Erityisen kiinnostava kolmikko on Jeesuksen oikealla puolella. Heti Jeesuksen vierellä on Johannes, silmät kiinni, levollisen, vaiko sittenkin surullisen näköisenä.
Johanneksen puoleen kurkottava Pietari näyttää sanovan Johannekselle jotakin.
Johanneksen evankeliumin mukaan Pietari pyytää Johannesta kysymään Jeesukselta,
kuka kavaltaja on. Miten inhimillistä! Niinhän me ihmiset toimimme, haluamme
saada syylliset selville. Pietarin kädessä on tikari. Onkohan siinä ase, jolla Pietari
hieman myöhemmin leikkasi ylimmäisen papin palvelijalta korvan irti?
Johanneksen ja Pietarin välissä, taaksepäin vetäytyneenä, on Juudas Iskariot rahapussi
kädessään. Juudaksen ilme ei paljasta hänen tunteitaan. Sen sijaan pieni yksityiskohta
kertoo enemmän: Juudaksen käsi näyttää kaataneen suola-astian pöydälle.
Lähi-idän kulttuureissa jaettu suola on ollut merkkinä ystävyydestä ja liittolaisuudesta.
Kavalluksellaan Juudas on rikkonut liiton Jeesuksen kanssa: suola-astia on kaatunut.
Yhteisellä aterialla
Da Vincin maalaus on yli viisisataa vuotta vanha. Voiko sillä silti olla mitään sanottavaa
nykypäivän kajaanilaiselle? Miten teos taipuu tähän päivään? Sitä kokeilimme tekemällä version, jossa kuvan hahmot korvattiin paikallisilla ihmisillä.
Huomaan heti, että minua puhuttelevat erityisesti Jeesuksen kädet. Toinen käsi on
kääntynyt ylöspäin kohti taivasta, Jumalan valtakuntaa, ja toinen alaspäin kohti maata,
ihmisen asuinsijaa. Jumala ja ihminen samassa persoonassa.
Viimeisen ehtoollisen symboliikka kertoo kulminaatiohetkestä, jossa tehdään valinta
hyvän ja pahan välillä. Kummalla puolella kukin haluaa olla? Oppilaat tekivät oman
valintansa, Jeesuksen valinta oli toteuttaa Isänsä tahto. Mutta jo aiemmin Jeesus on
tehnyt tärkeän valinnan hyväksymällä seuraansa kaikki: kalastajista avionrikkojiin
ja virkamiehistä petoksiin syyllistyneisiin. Yhteiselle aterialle saivat tulla yhtä hyvin
tavallinen kansa kuin valtavirrasta syrjässä olevat. Leipä jaettiin kaikille läsnä oleville
riippumatta heidän synneistään tai synnittömyydestään.
Da Vincin maalaus haastaa kysymään: mikä on valintani tänään? Keitä ovat tämän
päivän syrjään sysätyt Kajaanissa? Ovatko he huumenuoria, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöä, rikoksen polulle eksyneitä, maahanmuuttajia, romaneja, toisin
uskovia? Kenelle minä tänä pääsiäisenä jaan leipäni, kenen kanssa asetun samalle
aterialle, kenen kanssa suostun yhteyteen? Entä kenet minun kirkkoni ottaa samaan
pöytään, kenelle se jakaa omastaan ja ketä kuuntelee? Saako suolapurkin kaatanutkin
tulla yhteyteen toisten kanssa?
***************
Uusi palsta
Kotiseurakuntani-lehteen
Julkaisemme tällä palstalla mukaelman kuuluisasta maalauksesta. Kuvassa ja tekstissä yhdistyvät nykytilanne Kainuussa sekä kirjoittajan omakohtainen kokemus maalauksen aiheesta, esimerkiksi työn, harrastuksen ja ammatin kautta. Kirjoittajina palstalla toimivat diakoniatyöntekijät Anneli Kemppainen ja Teemu Räty sekä pastori Jaakko Kupiainen.
