Paltaniemen kuvakirkon hautausmaalla on Eerikki – Eera – Karppisen hauta. Tunnettu voimamies eli elämänsä Paltamon Pehkolanlahdessa Talaksen torpassa. Siitä nimi Talas-Eera.
Hauta sijaitsee Paltamon seurakunnan nejännen kirkon, Paltaniemen kuvakirkon hautausmaalla (osasto 4, hautasija 50).
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Paltamo-Seura, piirtänyt Kalle A. Karppinen
Eeran isä Ananias omisti Pehkolan tilan. Leskeydyttyään hän otti vaimokseen Saara Kärkkäisen, Eeran äidin. Lapsia Ananiakselle kertyi yhteensä kaksikymmentäyksi.
Talonsa hän menetti Eeran vehkeileville velipuolille, jotka ottivat isänsä nimiin velkaakin Oulun tervaporvareilta. Ananiaksen täytyi muuttaa asumaan Pehkolan tilan Talaksen
torppaan.
Lapsena kivulloinen Eera sairasti alle kymmenvuotiaana oudon taudin. Toivuttuaan hän alkoi kasvaa. Hänestä tuli leveäharteinen ja harvinaisen vahva mies. Pituus oli melkein 190 senttiä, paino noin 150 kiloa.
Oulun tarkk´ampujapataljoonassa suoritetun kolmivuotisen asepalveluksen aikana Eera oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Hänellä oli selvä ja kaunis käsiala.
Isän kuoltua Eera asui torppaa äitinsä kanssa. Torpan töistä, kynnöistäkin, hän selviytyi ilman hevosta. Rauhallinen ja äidilleen hyvä Eera piti pyhäkoulua ja opetti lapsia lukemaan.
Ruuan puute oli katovuosina arkipäivää. Kun ei voinut polttaa tervaa, Eera souti toisten tervoja. Lastattu tervavene painoi noin kolmetuhatta kiloa. Kerrotaan, että Oulun tervahovin nosturijonotukseen kyllästynyt Eera nosteli tynnyrit itse laiturille ja ansaitusti herätti ulkomaalaisten merimiestenkin ihailua.
Monet tarinat värittivät Eeran elämänvaiheita ja jäivät elämään. Ne liittyivät sotaväkeen, tervamatkoihin ja markkinapoliisina toimimiseen.
Kajaanin markkinoille tuli monenlaista väkeä, sirkuskin. Järjestyksen pitoon tarvittiin Eeran apua. Eräs humalainen iski Eeraa kantapäähän tämän kantaessa häntä putkaan. Seuraus oli kenkä verta täynnä ja miehelle 400 markan sakot. Rahalla Eera osti hevosen.
– Haastettuna painiin sirkustaiteilijan kanssa Eera tiukan väännön jälkeen huudettiin voittajaksi ja sai taiteilijalta 300 markkaa.
Talas-Eeran kohtalon sinetöivät 1900-luvun alun katovuodet. Hän kuoli 44-vuotiaana kotitorpassaan syötyään pilaantunutta ruokaa. Paikalla on muistomerkki.
